tiistai 29. joulukuuta 2015

Yksi kotona, kymmeniä vielä metsässä

Kaatuneita puita nimittäin.

Sarilla oli tänäänkin vapaapäivä, ja kyllähän te jo tiedätte mitä se tarkoittaa.

Töitä. Meitsille.

Katselin tarhasta kun se levitti tuon laahan taas tuohon pihalle, ikäänkuin valmiiksi meitsiä varten.

Mä siitä jo tallustelin portille valmiiksi odottelemaan Saria, koska eihän noista muista vielä oo kunnon kuorman vetäjiksi. Ja sitä paitsi, nyt sentään tehdään työtä jolla on tarkoitus, vähän toista kun se täysin tarpeeton ratsastushomma. Ei siis mitään järkeä...

No, tällä kertaa Sari sai valjaat mun niskaan ehkä aavistuksen helpommin ku muina kertoina, näyttää harjoitus tehneen siitäkin edes välttävän mestarin. Mukaan pakattiin vielä mun eväskassi, jossa on siis juuri sopiva määrä heinää kahteen kuormanlastaukseen, kattokaas en mä nyt ilman ruokaa näitä hommia tee...

Mä lähdin tallustelemaan kohti jo tutuksi tullutta lastauspaikkaa, tosin siinä matkalla bongasin yhden toisenkin lastauspaikan jossa oli tukkeja pinossa, mutta Sari sanoi että niitä ei oteta tällä kertaa. Tällä kertaa puut oli sen verran syvällä metsässä, että jouduin peruuttamaan sinne. No problem tämmöselle täysveriselle työhevoselle, meitsi toimii niin etu- kuin takaperinkin. Sit vaan heinäannos nenän eteen ja Sari lastaushommiin. Nyt alkoi tukki olla jo sen kokoinen että Sarilla oli vähän vaikeuksia saada se kyytiin mutta pienellä ähinällä se sieltä tuli. Ja kuten eilen kerroin, oli Sarilla vähän haasteita kuorman sitomisessa, joten tänään hän keskittyi siihen oikein kunnon pieteetillä, ja nyt oli tukki kunnolla sidottu. Mä lähdin heti sitä kiskomaan kun Sari sai ohjat käteen, eli otin kuulemma pienen varaslähdön, mutta Sari ei tällä kertaa tehnyt siitä mitään numeroa, pääasia että homma pelittää.

Tää alkaa olla mulle jo niin tuttua hommaa että ihan automaattisesti käännyin kotipihassakin kuormanpurkupaikalle, ja Sari taas siinä ähersi kuorman irti ja lähdettiin hakemaan toinen tukki vielä pihaan.

Sen jälkeen siitä kuusesta jäi metsään enää vähän havuja, noi juniorit saa käydä hakemassa ne, me isoherrat ei ehditä jokaista havua metsästä tuoda kun on tota jyhkeämpääkin puutavaraa tarjolla!

Kyllä täytyy sanoa että tästä työstä mä pidän, ja varsinkin kun Sari täysin tapojensa vastaisesti lahjoi mua vielä porkkanalla töiden jälkeen! Se on siis täysin poikkeuksellista, meillä ei makupaloja tarjoilla, mutta nyt joulun kunniaksi Sari oli saanut jostain porkkanoita ja niitä se mulle sit hyvin harkiten syöttää.

Saas nähdä ehditäänkö tässä enää töihin tämän vuoden puolella, Sari menee seuraaviksi päiviksi töihin ja yleensä silloin meillä on vapaailta, kun on jo niin pimeää ettei metsässä näe mitään.

Töissä, neljä jalkaa tukevasti maassa

Ja vapaalla, ei yhtään jalkaa maassa





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti