The best

 

No nyt on kyllä Blogitallin tytöt tehneet niin meikäläisen makuun sopivan haasteen, että ei paremmasta väliä!

Eikös jo haasteen nimikin, the best, kerro kaiken oleellisen? Tässä haasteessa hehkutetaan herra Valmetia oikein vaan urakalla! Vähän mä kyllä mietin mistä ne kaikki muut haasteen tekijät aikoo kertoa, kun meitsiä, the parasta, on olemassa vain yksi kappale... No, kaipa ne jotain tekstintynkää sit keksivät.

Ajattelin tähän ladata koko blogihistoriani mieleenpainuvimmat tapahtumat, pysyäksemme kohtuudessa en saa kuulemma mainita niitä kuin maksimissaan kymmenen. No, katotaan miten käy kun kaviot kohtaavat näppiksen!

Ensin ei ehkä niin mieleenpainuva tapahtuma, mutta semmonen mukava blogiuran aloitusteksti, jossa käyn vähän läpi meidän arkea täällä Laitilassa. Eipä se arki ole tähän päiväänkään mennessä juuri miksikään muuttunut, ja hyvä niin, meitsi rakastaa rutiineja. Ja tammoja, tietty!

Sen jälkeen onkin vuorossa aika raastava tilitys jalostusoriin vahvan seksivietin hyödyntämisestä. En oo oikeen vieläkään antanut anteeksi että jatkossa mun rakastelut ei kohdistu noin niinkuin suoranaisesti siihen eukkoon, vaan joudun käymään aina oriasemalla jos ja kun mun rakastajan palveluksiani joku tamma tarvitsee. Arvon jalostusorikollegat, olisiko tässä kansalaisadressin paikka, vähän niinku Tahdon2014? Vaikka Tahdonrakastella2014.

Sit on yks vähän totisempi tapaus, elämäni rakkaus, Eida, sairastui vakavaan ähkyyn mutta mun lukuisten rukousteni voimalla nousi siitäkin ähkystä vielä ylös! Eida on sairastellut ähkyjä aikast monta kertaa, ja tähän käänteentekevään tapaukseen asti ähkyjen aiheuttajia ei ole oikein löydetty. Nyt oli niin pätevä eläinlääkäri, joka ensinnäkin tunnisti rodun heti meidät nähdessään ja totesikin pian että nämä oireet (ähky ja vatsahaavan oireet) ovat semmoisten ikävien riiviöiden ku käpymatojen seurausta. Nyttemmin Eida voi paremmin kuin koskaan!

No niin, sit onkin vuorossa vähän nolompi tapaus, nimittäin mun eka ratsastuskerta, joka tietty piti videoida. Ja te jotka rakastatte vauhtia ja vaarallisia tilanteita, niitä ei tässä nössövideossa näy. Kattokaas kun tää oli mun eka kerta, silloin aina vähän jännittää! Nyttemmin oon kyllä kunnostautunut sekä vauhdilla että vaarallisilla tilanteilla!

Sit olis vuorossa vuoden 2012 kooste, siitä pääsette vähän kärryille mitä kaikkea tuona vuonna oikein meitsille tapahtui. Oli ylä- ja alamäkiä, mutta kuulemma kaikella on tarkoituksensa. Paitsi noilla ratsuhommilla, niiden tarkoitusta mä en oo vieläkään oikeen tajunnut. Mä oon TYÖHEVONEN!!!

Yhdessä vaiheessa mä kirjoitin kirjeen mun toiselle omistajalle Saijalle, joka ei juuri sillä hetkellä päässyt nauttimaan yhdessäolosta mun kanssa. Nyttemmin Saija on luopunut omasta osuudestaan ja mä oon jumittunut tänne Laitilaan loppuiäkseni...

Näissä ratsunhommissa joutuu joskus kohtaamaan vähän jänniäkin tilanteita. Eräänä kauniina talvipäivänä tutustuin hiihtäjiin. Ei siitä sen enempää.

Kyllä joskus ne ratsunhommat onnistuukin, ja vielä silloin kun kuvaaja on paikalla. Tuossa olis meitsin askellajinäytteet ratsastajan kera, joka siis pysyi selässä, tälläkin kertaa!

Tää seuraava tapaus ei liity muhun varsinaisesti, sillä kyseessä on erään toisen oriin alullepanema varsa ja sen syntymä. Voin kyllä kertoa että toista kertaa ei tähän mäkeen tule vieraat oriit liehittelemään mun tammoja. Perkele.

Silloin tällöin mua vähän hymyilyttää kun tilan muutkin hevoset osaa vähän koetella noita ihmisiä! Tässä Niilo näyttää mallia miten lujaa voi taluttajan kanssa juosta! Kyseessä oli näyttelyn kenraaliharjoitukset, ja teille uteliaille tiedoksi, itse näyttelyssä Niilo käyttäytyi täyden kympin arvoisesti, Arska ja Sari sai oikeen jonkun palkinnon siitä kun Niilo oli niin fiksu ja Arska esitti sen niin hyvin.

Sit on aika harvinaista herkkua, nimittäin kuvia Eidan ratsuhommista. En meinannut itsekään ensin uskoa, mutta uskottava se oli, kun omin silmin näki. Eida, vastoin kaikki odotuksia kävi Sari selässään pienellä maastolenkillä. On se vaan aika muija. Siis Eida.

Aina orilaitumen jälkeen täällä käy vähän normaalia reippaampi kuhina, kun noi tulevat herraisoherrat kokeilee onneaan ton Vipin kanssa. Ne muuten häviää sen taistelun aina, on se Vip vaan aika kova äijä. Siis niinku ruunaksi.

Minkä lauman vahtimiselta ehdin, mä haaveilen päivät pitkät erinäisistä asioista. Lähinnä ruoasta ja naisista. Tuntuu että kumpaakaan ei vaan saa riittävästi. Tässä olis vähän varsahaaveilua. Mä oon näköjään vähän pehmokin...

Hupsansaa, tulihan siitä ihan mukava muistelo. Tätä ja paljon muuta kuuluu meitsin elämään, hyppää kyytiin niin pysyt ajan hermolla!

Ja käy nyt ihmeessä tekemässä oma haasteesi, voit vaikka hehkuttaa mua ellet mitään muuta keksi! Saa käyttää mut ei oo pakko hei!