Nyt on ollut aika haastavat kelit, nimittäin pitkän aikaa jatkuneet märät kelit eivät tee hyvää meidän herkille kavioille ja säteille, ja sen jälkeiset kovat pakkaset taas tekevät tarhojen pohjat ikävän koviksi ja koppuraisiksi, joka sekään ei ole mukavaa, vaikka kuivaa onkin.
Säde on kavion toiminnan kannalta melko tärkeä mekanismi, ja aina säännöllisen epäsäännöllisesti Sari putsaa meidän säteet vuolupuukolla, jotta nähdään heti onko siellä jotain ikävyyksiä muhimassa. Tällä kertaa mulla, Marilla ja Niilolla oli vähän sanomista säteissä, onneksi tilanne saatiin nopeasti haltuun vuolulla ja meitsille tuupattiin vähän Betadinea säteeseen. Toi Ransu on takajalkojen kanssa vähän herkkä, sillähän oli viime vuonna säteessä paise, joka saatiin hoidettua varsin hyvin, mutta sama paise uusi tänäkin vuonna, tosin maltillisempana, ja jälleen säteen vuolu ja päivittäinen Betadine-huuhtelu on tehnyt ihmeitä!
Mun kengityskäyttäytymisessä on ollut aina vähän sanomista, en ihan hirveesti välittäis että niitä kavioita lyhennellään, mutta tää vuolupuukko-keissi meni kivuttomasti, Sarikin oli oikein iloisesti yllättynyt! Ei se tietenkään silti tarkoita sitä että ensi kerta menisi yhtä helposti, kato meitsi kyllä keksii vaikka ja mitä jekkuja jos niikseen tulee!
Tälleen kun meistä osa on pihatossa ja me muutkin ollaan koko päivä ulkona, on tosi tärkeetä että kaviot putsataan joka päivä, sillä pystyy hyvin estämään kaikenlaisten sädeongelmien synnyn. Itse asiassa, kavioiden putsaus on jopa tärkeämpää ku hevosen harjaus, nimittäin meitä jotka on suunniteltu kestämään haastavia keliolosuhteita, ei pitäisi raapia harjalla turhan usein. Jos ihan joka päivä meidät raavitaan puhtaaksi, lähtee sen harjauksen mukana sitä luontaista rasvaa pois, joka estää esimerkiksi kastumisen aika tehokkaasti! Että olkaa toverit tarkkoina ettei teitä joka päivä harjata, semmonen ponitallitouhu on ihan hanurista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti