Se sai (mun luvalla tietty) lainata noita työvaljaita ja Sari sai ähisten ja puhisten räpellettyä ne sen päälle.
Siinä kesti kyllä tuhottoman kauan, siinä tarvittiin valjaiden purkamista kahteen osaan, korkea jakkara ja paljon hikeä ja melkein kyyneleitäkin.
Eikä asiaa kuulemma auttanut yhtään että Arska oli vieressä selostamassa että noi työhevoshommat on vähän miesten hommia... Kun ei tommoset eukot näytä jaksavan edes valjaita nostaa hevosen selkään. Sari ei tässä vaiheessa sanonut mitään.
No, oli miten oli, Niilo saatiin valjastettua ja näin ekalla kerralla sen ei tarvinnut muuta ku kävellä hetki valjaat päällä. Sillä oli vähän käsijarru päällä, kuulemma mäkivyö vähän ahdisti kun ei oo tottunut sellaiseen.
Toista se on tällasilla tosimiehillä, meitä ei paljon mäkivyöt ahdista kun painetaan metsässä menemään! Saa Niilokin luvan siihen tottua jos aikoo oikeen työhevoseksi ryhtyä.
 |
| Apua, mut on sidottu pakettiin!!! |
Meitsikin pääsee kuulemma kohta metsään fiilistelemään valjaiden kanssa, mutta ensin pitää antaa kavion parantua rauhassa, mulla on kuulemma vähän sädemätää yhdessä kaviossa, mutta turistaan siitä lisää joku toinen päivä!
Valmet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti