perjantai 17. toukokuuta 2013

Kilmisterin kommentit elämästä tähän asti

Moi!



Mä oon Kilmister, mut saatte kutsua mua Lemmyksi. Varastin tolta Valmetilta blogijulkisuutta hetkeksi, ihan vaan kertoakseni mitä kuuluu. Jatkossa varmaan toi herraisoherra kertoilee meidän kuulumisista, mutta haluan heti tähän alkuun antaa näytteen omasta verbaalisesta lahjakkuudestanikin!

No mä siis synnyin 13.05.2013 maanantaina, ja olin tosi oma-aloitteinen heti syntymän jälkeen. Siinä vaiheessa kun Sari pääsi talliin, oli meillä äipän kanssa jo selvät sävelet, äippä hoiti synnytyksen ja mä hoidin oman ruokintani. Tajusin heti mihin pitää telakoitua maidon saamiseksi, ja se on kyllä harvinaisen ihanaa herkkua se!

Jahka noi liian pitkät ja liian monet jalat saatiin selvitettyä, me päästiin ulos ja kyllä se maailma on ihmeellinen paikka. Eka kerta meni vähän ihmetellessä, ja jalkoja sovitellessa rungon alle, mutta jo seuraavina kertoina toi Sari sai olla varuillaan kun tää ferrari kiihtyy... Tulen kuulemma liian kovaa liian lähelle...

Me ollaan nähty jo 3 eri eläinlääkäriä tässä muutaman päivän aikana, ensin maanantaina eläinlääkäri tuli tarkistamaan että mutsilla ja mulla on kaikki kunnossa. No olihan meillä, ja sit se sanoi jostain syystä Sarille, että "sä oot vielä pulassa ton varsan kanssa". Kuulemma olin silloin jo aika luonteikas.

No sit keskiviikkona mutsi oli vähän kipeä, se vaan makoili ja nousi ainoastaan silloin ylös kun mä vaadin tissiä. No, sit taas eläinlääkäriä paikalle ja mutsi sai kipulääkettä, kaikki oli muuten kunnossa mutta luultavasti se oli vähän reagoinut matolääkkeeseen. Huh, iltapäivällä mutsi oli taas oma itsensä, ja Sarikin sai taas kerättyä itsensä. Mä muuten näytin tollekin eläinlääkärille pomon paikan, se meni meinaan kopeloimaan mutsin tissejä, vaikka ne on vähän niinku varattu mulle. Mun oli pakko tunkea siihen väliin, mun mutsin tissit kuuluu vaan mulle ja mutsille! Sari taas varoitteli eläinlääkäriä että kannattaa melkein väistyä kun Kilmisteri tulee, se ei paljon lupaa kysele!

Ei siinä vielä kaikki, keskiviikkoillalla Sari huomas että mä en ehkä ollut kakannut sinä päivänä ollenkaan, pissannut kyllä. Ja mulla oli vähän masu pipi, eikä kakka sit tullutkaan vaikka mä ihan tosissani yritin. Olin kyllä muuten elämäni kunnossa, mutta Sari halus jostain syystä nähdä mun kakan, niin se kutsui yöllä eläinlääkärin. Tää eläinlääkäri laittoi mun peppuun jonkun ihme letkun, ja laittoi sitä letkua pitkin mun peppuun vettä ja liukastetta. Siis onko tää ihan normaali hevosenelämään kuuluva toimenpide, kysyn vaan? Se ei meinaan tuntunut kovin kivalta, mutta kun en karkuunkaan päässyt niin pitihän se kestää... Sen jälkeen mä olin semmonen juokseva paskavesitykki, kun mun pepusta suihkusi paskavettä aina kun mä juoksin ympäri karsinaa, se oli siistiä! Taisin tykittää vähän ton Sarin päällekin! Tuli sieltä sitä oikeeta kakkaakin, joten Sari pääsi pariksi tunniksi nukkumaan.

Torstaina Sari vielä tuuttas mun peppuun lisää vettä ja liukastetta ja yritti saada mut juomaan parafiiniöljyä, kun se halus vieläkin omin silmin nähdä että se kakka tosiaan liikkuu sieltä suolesta ulospäin. No, illalla mä palkitsin Sarin työn ja kakkasin oikeen kunnon sinappikasan. Vähemmästäkin menee masu löysäks kun suoli on täynnä vettä ja liukkaria, mutta kai nää ihmiset tietää mikä on meille parasta, tai toivotaan niin.

Nyt me ollaan jo ihan ok, Sari edelleen mittaa meidän kuumetta 3 kertaa päivässä ja muutenkin on kotosalla aika paljon, jotta mahdollisiin komplikaatioihin päästään heti kiinni.

Sit muutama luonteenpiirre jotka oon kuullu sanottavan musta:

Pelkäämätön
Oma-aloitteinen
Määrätietoinen
Orimainen

Eli POMO!

Ja sit niitä kuvia, olkaa hyvä!



Tässä on just menossa semmonen kiihdytys, harmi että toi meidän ensiaitaus on vähän pieni...

Mulla on kuulemma aika pitkät ja tuuheat silmäripset.  

Tossa toi Valmet yrittää hurmata mun mutsia, joka ei ihan vielä lämmennyt


Ja tässä mä kerron Valmetille kuka on kingi.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti