sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Meidän tilan aakkoset; E

E = Eestin Raskaat Vetohevoset

Niin, eiköhän se ole jo kaikille tullut selväksi että tällä tilalla rakastetaan Eestin Raskaita Vetohevosia.
Rodun ulkoiset piirteet, hyvä luonne ja sen uhanalaisuus olivat syitä jonka vuoksi vuosia sitten ostin ensimmäisen Er-hevoseni Etin, ja kasvattajan kivikkoinen tie oli alkanut.

Kuten monissa muissakin roduissa, Er-hevosissakin on erilaisia linjoja, joiden hevoset poikkeavat toisistaan lähinnä ulkonäkönsä puolesta. Itse olen totaalisen ihastunut E-linjaisiin hevosiin, ja nyt jo edesmennyt Eti ja Eida ovatkin niitä upeita E-linjan tammaedustajia.

Toki, faktat faktoina, Eti ei ollut jalka-asentojensa puolesta mitenkään toivottava tapaus. Etujalat sentään vähän sinnepäin mutta takajalat oli kyllä aivan hanurista. Siitä huolimatta, Eti ei kärsinyt jalkavaivoista elämänsä aikana, mutta valitettavasti jätti jälkeläisiinsä vähän huonoja jalka-asentoja. Mutta se luonne, se oli Etillä aivan täydellinen. Lempeä ja ihanan rakastettava, en ikinä, siis ikinä nähnyt sen luimivan ihmisille. Varsansa hän kasvatti lempeällä mutta kuitenkin rakastavan tiukalla otteella, ja tarvittaessa Etistä löytyi se pieni ripaus temperamenttia, joka oli kuitenkin hyvin hallittavissa! Täydellistä, ja nyt meillä on ilo seurata Etin jälkeläisen, Erandan elämää. Kovin samanlaiselta tammalta vaikuttaa, ehkä aavistuksen enemmän temperamenttia on Erandalla, vai onko se vielä sitä lapsellisuutta???

Entäpä sitten Eida? Sanat ei riitä kertomaan tämän tamman erinomaisuudesta. Eidan upeutta on todella vaikea pukea sanoiksi kuulostamatta yli-innokkaalta ponitytöltä, mutta kunhan pääsette tapaamaan hänet, ymmärrätte mitä tarkoitan. Jokainen ystäväni joka on meillä käynyt ja tutustunut hevosiini, on Eidan läheisyydessä mennyt aivan sanattomaksi. Eräs ystäväni sanoi mielestäni osuvasti; Eidan olemus huokuu hiljaista arvokkuutta ja lämpoä, Eidan lähellä tulee hyvä olo.
Eida on ehkä senkin takia niin erityisessä asemassa, että hänhän oli aivan käsittelemätön meille tullessaan, ja luottamusta on kasvatettu aivan erityisellä huolella. Tämän lisäksi Eidan kanssa on taisteltu terveyden kanssa enemmän kuin laki sallii, ikäväksemme yksi varsakin menetettiin vaikka kaikkemme tehtiin. Kaikista näistä on selvitty yhdessä, ja voin sanoa että ihan oikeasti jokainen päivä Eidan kanssa on elämisen arvoinen!

Näistä E-linjaisista tammoista Eti ja Eida olen kasvattanut siis muutamia varsoja, Etiltä Eranda ja Vingerpori, Eidalta Nils Holgerson ja valitettavasti menehtynyt Vahva-Igor.
Lisäksi Eranda on jatkanut E-linjaa viimevuotisella varsallaan Kilmister.
Ja jos rouva tallinpitäjän hermot on keväällä kunnossa, Eida tullaan siementämään Valmetilla.

Sitä odotellessa, tässä muutamia kuvia raskeveoistani.

Eti valppaana
Eti ja Vingerpori
Valmetin ensimmäinen ratsastus

Valmet
Niilo orilaitumella
Vip ja viisaat silmät

Eida Kilmisterin hoitotätinä



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti