maanantai 10. helmikuuta 2014

Tallinpitäjän tunnustus; väsymys on normaali olotila

Lueskelin tässä jostain blogista silmiäavaavan jutun epätodellisen tallinpitäjän päivästä, jossa kaikki asiat vaan onnistuu, väsymystä ei tunneta ja elämä on muutenkin yhtä ruusuilla tanssimista. Teksti oli kirjoitettu ihanan sarkastisesti, sillä kyllähän me kaikki tiedämme että tallinpitäminen on välillä (lue aina) raskasta, tappiollista ja kohtalaisen yksinäistäkin työtä. Miksi sitä sitten pitää tehdä? Niinpä, sitä tässä mietitään aina tasaisin väliajoin itsekin.

Itselleni on tullut tässä 12 vuoden aikana jona hevoset on ollut kotona 2 kertaa "mitta täyteen" ja olen ihan vakavissani harkinnut hevosten pois laittamista. Voihan sitä elämänsä elää helpomminkin, sitä voisi nukkua aamulla ihan vähän pidempään, lähteä maittavan aamiaisen jälkeen rauhassa ajelemaan töihin, tulla töistä kotiin ihan ilman kiirettä ja ottaa vaikka pikkunokoset ennen kuin tekee ruokaa, siivoaa kotia ja rentoutuu vaikka telkkarin ääressä. Ja illalla voi mennä nukkumaan juuri silloin kun alkaa sopivasti nukuttaa, jotta sitten herää virkistäytyneenä uuteen päivään. Ja miksei sitä joskus voisi vaikka käydä tuon isännän kanssa jollain reissullakin nauttimassa laatuajasta? Kuulostaa ihan mukavalta tavalta elää.

Ja sitten totuus, eli minun arkipäiväni:

Aamulla kello soi 5.30, todellisuudessa klo 6 mennessä on kahvinkeitin napsahtanut päälle ja olen ryystänyt yhden kupillisen kahvia ennen kuin raahaudun ulos ruokkimaan hevosia. Osa hevosista on tallissa ja osa pihatossa. Aamutoimia nopeuttaakseni tallissa olevien hevosten tarhoihin olen vienyt illalla heinät valmiiksi, joten siinä säästän muutaman kallisarvoisen minuutin. Toki ne vedet pitää sinnekin raahata aamulla, näin talvella varsinkin! Aamulla hevosille ei siis tehdä muuta kuin ruoat ja juomat eteen, ja pikainen tarkastus että kaikki on kunnossa. Sen jälkeen pikkulenkki koirien kanssa ja ruoat niille. Tässä kohtaa aikaa on kulunut tunti, ja kello on siis 7. Töihin pitäisi lähteä 15 minuutin päästä, jos tahdon olla töissä klo 8. Vaatteet on valittu tietysti illalla, jotta siihen ei mene enää aikaa, sen jälkeen naamakarvojen kampaamista ja muuta ehostusta ja toinen kahvikupillinen mukaan ja mahdollisesti joku autossa syötävä aamiaistamuistuttava komponentti mukaan ja valtatielle. Työmatka kestää siis 45 minuuttia, joka on ihan perseestä. Päivästä menee lähes 2 tuntia hukkaan...Työpäivää en lähde sen enempää teille avaamaan, maanantaina ja perjantaina päivät saattaa venyä 9-10 tuntisiksi, mutta ti, ke ja to lähden töistä klo 15.30 sillä illalla teen vielä muita töitä.

Ma ja pe kotiin tultuani hevosten ruokkiminen, karsinoiden siivous ja koirien lenkitys. Hevosten syödessä teen mahdollisesti jotain ruokaa tai muuta kodinhoidollisia toimenpiteitä. Hevoset ovat syöneet klo 19 mennessä, jolloin voin aktivoida heitä! Ihan jokaista hevosta en aktivoi päivittäin, kun niitä on se 8 kappaletta, mutta tietty järjestys niillä on jotta pysyn kärryillä kuka on tehnyt mitäkin ja milloin. Hevosten kanssa touhutaan klo 22-23 asti, jonka jälkeen annetaan iltaruoat. Ja vielä koirien kanssa iltalenkki ja sitten onkin aikaa itselle! Nukkumaan menen puolenyön jälkeen, turhan usein vasta klo 01.

Ti, ke ja to iltaohjelma vähän muuttuu, sillä kotiin tultuani ruokin hevoset ja lenkitän koirat ja klo 17.30 pidän tunnit tuossa naapurissa olevassa ratsastuskoulussa. Siellä menee 2-3 tuntia, jonka jälkeen tulen kotiin ja ehdin ehkä aktivoida 1-2 hevosta ennen iltaruokia. Näinä päivinä aika harvoin meillä tehdään lämmintä ruokaa, syödään mitä kaapista löydetään!

Viikonloput ovat luonnollisesti vähän erilaisella rytmillä väritettyjä, suon itselleni vähän pidemmät unet, aamulla en herää kuudelta vaan vähän myöhemmin. Varsinkin näin talvella pitää yrittää hyödyntää valoisa aika mahdollisimman tarkkaan, mutta kyllä mulla on viikonloput niitä jolloin otan rennommin. En siis väen väkisin tee hommia ulkona koko päivää jos ihan oikeasti väsyttää.

Eihän tässä touhussa ole yhtään mitään järkeä, mutta jostain ihme syystä sitä kuitenkin pitää tehdä. Voiko olla, että hevoset vaikuttavat niin voimakkaasti tunteisiin ettei fyysistä rasitusta oikein huomaakaan? KYLLÄ.
Tämän huomaa erityisen hyvin silloin kun joku hevosista toimii erityisen hyvin, siitä saa käsittämättömän paljon energiaa. Kolikon kääntöpuoli on se, kun jonkun hevosen kanssa on vaikkapa terveydellisiä haasteita, siitä murehtiminen vie kaikki voimat eikä jaksaisi tehdä edes niitä välttämättömiä töitä.

Summa summarum, tässä touhussa ei ole mitään järkeä, ainoastaan valtava kirjo tunteita!

Kuvituksena aivan paskoja kuvia upeista hevosista, on kuulkaa mahtava yhtälö äärettömän pitkäkarvainen ja iso hevonen seistyään päivän vesisateessa! Ei tarvii vähään aikaa paljon harjaa sille näytellä, ja toisaalta, pikkuhiljaa taas pitäisi sillä niiltä lähtee nyt sit sitä karvaa!!! Ja isossa hevosessa sitä on vaikka muille jakaa, kelpaisko jollekin? Joku ituhippi varmaan näistäkin karvoista kehrää mahtavat vyyhdit aitoa hevosenvillakarvaa ja kutoo niistä itselleen ponchon. Miten ekologista! Että saa tulla hakemaan!

Niilo aivan ihmeissään, kun naapurikarsinasta löytyi ihka aito suomenhevostamma!!! Nam.
Ja Lemmy, vähän joutuu vielä kurkottelemaan oven yli!
Pojilla on pikku keskustelutuokio aina sisälle tultaessa, joka ikinen ilta siis samat uhot!
Lisää hyviä kuvakulmia, olkaa niin hyvät! Valmetin missio, alakaulan kasvatus hyvässä mallissa!
Hyvää yötä ja siunausta kaikille, huomenna ei välttämättä sada ollenkaan niin paljon ku tänään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti