tiistai 18. helmikuuta 2014

Meidän tilan aakkoset; H

H =Hans Sidbäck

Mitenkäs tätä herraa nyt lähestyisi, jotta hänen erinomaisuutensa tulisi teillekin selväksi?

Hans "Hasse" Sidbäckin voisi rinnastaa yhteen sanaan; hevosmiestaito.

Se on valitettavan katoava luonnonvara, syynä varmasti ovat ihmisen erkaantuminen luonnosta, kiireinen elämäntapa ja moni muukin nyky-yhteiskuntaan liittyvä asia. Siihen vielä kun lisätään se tosiasia että näitä todellisia hevosmiehiä on entistä vähemmän, ja tuntuu siltä että ihmiset eivät arvosta heidän tapaansa opettaa taitoja, sillä nehän vievät aikaa, eikä meillä nykyihmisillä ole aikaa odottaa... Surullista.

Itse olen semmoinen vanhan koulukunnan kannattaja, mitä hevosmiestaitoihin tulee, olen oppini ammentanut 80-luvulla, jolloin hevosmiestaitoa oli ainoastaan yhdenlaista, ja se oli tätä nyt jo "vanhaa" oppia. Vaikka vuosien kuluessa olen kohdannut monia erikoisiakin tapoja käsitellä ja ratsastaa hevosia, olen sitkeästi pitänyt pääni ja toiminut vanhalla hyvällä tavalla, vain todetakseni että aikaa se vie, mutta lopputulos on monin verroin parempi! Minä itse ainakin haluan nauttia hevosteni seurasta mahdollisimman pitkään, jolloin kiirettä ei tunneta.

Kun tapasin Hassen ensimmäistä kertaa, olin ennen kaikkea helpottunut todetessani että olen toiminut ihan oikein kaikki nämä vuodet. Toisaalta, oli raadollista huomata miten paljon paremmin ja tarkemmin asiat kuitenkin tulee tehdä, jotta voin saavuttaa täyden rauhan hevosten kanssa.

Hassen oppien tärkeimmät teesit ovat:

1. Hevosella saa olla oma tahto, mutta se ei saa tehdä miten tahtoo.

2. Kaikki pitää tehdä just eikä melkein.

3. Asiat tehdään aina samalla tavalla.

4. Luota hevoseesi, älä jossittele, hevonenkaan ei sitä tee. 

Kun näitä neljää julistusta tottelee, elämä hevosten kanssa on yhtä juhlaa!

Avaan näitä nyt vähän;  1. on käytännössä sitä että hevonen on vahvasti vaiston varassa elävä saaliseläin, jonka ensimmäinen reaktio kaikkeen uuteen on pako. Pako on järjetön, väkivaltainen ja vaarallinenkin, jos sen antaa siihen tilanteeseen päästä. Ihmisen tehtävä on pitää hevonen lähellä, niin että ihmisen käden "paino" kertoo hevoselle ettei tilanteessa oikeasti ole niin paljon pahaa että sitä tarvitsisi lähteä karkuun. Käsi siis tukee hevosta epäilyttävissä tilanteissa, ja taas kevenee kun tilanne on ohi. Vaikea ehkä selittää teoriassa, käytännössä hvyin helppo näyttää.

2. jokainen vaatimus joka hevoselle asetetaan pitää olla semmoisella tasolla että hevonen voi siitä suoriutua helposti. Hevoselle ei saa milloinkaan siis tulla fiilistä että ihminen on asettanut hänet liian vaativan tehtävän eteen. Kun tehtävä on hevosen tasoon sopiva, vaaditaan siltä nappisuoritusta. Esimerkiksi hevosen tärkein oppi, siis minun mielestäni, on paikallaan seisominen. Hevonen opetetaan seisomaan paikallaan pysäyttämällä se tiettyyn paikkaan, ääniavulla kertomalla että tässä ollaan ja narun voi vaikka laskea irti kädestä. Jos hevonen siirtyy askeleenkin johonkin suuntaan, se siirretään rauhallisesti takaisin omalle paikalleen, ja ääniapu toistetaan. Tätä toistetaan siis niin kauan kunnes hevonen seisoo paikallaan rauhallisena, jopa päätään vähän riiputtaen. Kun hevonen osaa seistä paikallaan sille helpossa ympäristössä, siirrytään vähän haastavampaan ympäristöön ja samat jutut toistetaan siinä. Työskentelyjaksot tulee pitää kohtuullisina, ettei hevonen pää rasitu liikaa!

3. tämä tuo suuren helpotuksen etenkin orien käsittelyyn, sillä orit ovat erityisen tarkkoja rutiineista. Eli, jokainen kerta kun talutat hevosta, tee se samalla tavalla. Jokainen kerta kun ratsastat tai ajat hevosta, toista avut samalla tavalla. Muista, jos esimerkiksi talutat hevosta ja päästät sen syömään ruohoa aina välillä siinä talutuksen lomassa, se tulee joka ikinen kerta kiskomaan sinut sinne ruoholle. Mutta, jos et kertaakaan ole päästänyt hevosta syömään ruohoa talutuksesta, se ei ikinä, siis ei ikinä, tule kiskomaan sinua sinne ruoholle. Tämän mahdollistaa ainoastaan se että teet asiat joka kerta samalla tavalla.

4. kaikessa hevosen kanssa tehtävässä asiassa, ole itse luottavainen, rauhallinen, määrätietoinen. Taluttessasi hevosta ja sen nähdessä jotain pelottavaa, älä lähde itse mukaan hevosen pelkoon, vaan ole "suurempi" kuin hevonen (siis henkisesti) ja huomaat että hevosen kierrokset laskevat yhtä nopeasti kuin ne nousivatkin, ja matkanne jatkuu täydellisessä harmoniassa. Unohda kaikki mitäjosmantrat!!!

Kaikessa yksinkertaisuudessaan Hassen tuomat opit ovat, hmm, juurikin niin yksinkertaisia ettei kysymyksille tai vastaväitteille vaan jää tilaa. Jos joku asia ei suju, palaa takaisin perusteisiin, tarkasta esimerkiksi miten hevonen toimii taluttaessa, ja kun saat sen taas haltuun, se juttu jossa teillä oli ongelmia, sujuu taas! Sama yksinkertaisuus pätee myös hevosen ruokintaan ja varusteisiin, vanhassa vara parempi.

Mikäli bongaatte Hassen kurssittamassa täällä Suomessa, menkää ihmeessä, hevosen kanssa tai vaikka vaan kuunteluoppilaaksi. Ette tule pettymään, ja vaikka ensimmäisellä kerralla voi tuntua siltä että enhän mä osaa mitään, huomaat että asiat vaan alkaa sujua ajan myötä!!!

Kiitos Hasse, ilman sinua en nauttisi hevosistani läheskään niin paljon kuin nyt nautin!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti