perjantai 7. helmikuuta 2014

Back in business

No niin, paluu bloggaajan arkeen! Kuten tuossa jo mainitsinkin, jatkan bloggailua "omilla sanoillani"  Valmetin pöhinöiden sijaan. Edellemainitut ajan ja motivaation puute sekä tekniset ongelmat on nyt selätetty ja erityisen suuri kiitos kuuluu Soneran tekniselle tuelle, joka jaksoi auttaa näissä teknisissä ongelmissa! Vinkki kaikille, sinne kannattaa soittaa ihan iltasella, silloin ei joudu jonottamaan yhtään. Testasin meinaan arkipäivänä, jonotin n. 50 minuuttia ja luovutin, seuraavaksi kokeilin lauantaipäivää jolloin jonotin n. 15 minuuttia ja seuraava testi oli arki-ilta, jolloin jonotusaikaa ei ollut ollenkaan!

Viimeisestä kunnon bloggauksesta on tosiaan kulunut tovi, eikä siinä ajassa ole ehtinyt tapahtua mitään kovin ihmeellistä, arkea ollaan eletty vaihtelevissa sääoloissa ja vaihtelevin mielentiloin. Vaikka välillä universumi potkii päähän, on ilo huomata että hevoset saavat ihmisen aina nousemaan jaloilleen ja jopa nauttimaan siitäkin tylsästä päivästä. Eikä täällä nyt mitään maata mullistavaa ole oikeasti tapahtunut, mutta kyllä jokaisen ihmisen murheilla on omat mittakaavansa jotka vaikuttavat mielentilaan kukin omalla tavallaan.

Se selityksistä, loppuvuonna ja nyt alkuvuonna on hevosille tapahtunut seuraavaa:

Kilmister, eli Lemmy on vieroitettu emästään jouluna ja vieroitus sujui täysin oppikirjan mukaan. Pientä ajoittaista hirnuntaa toki kävi puolin ja toisin, mutta ei mitään karkailuja, sekoiluja tai muutakaan, jopa odotettua käytöstä, tapahtunut. Ja mikä erityisesti lämmitti sydäntä, Lemmysta tuli todella hyvin käyttäytyvä nuorimies vieroituksen jälkeen. Vieroituksen jälkeinen lauma on siis Lemmy, Vip ja Niilo. Niilon kanssa oltiin vähän varuillaan, sillä 4-vuotias oripoika alkaa olla jo aika viriili, mutta onneksi mitään ei tapahtunut.

Nils Holgerson, eli Niilo kävi elokuussa näyttelyssä ja käyttäytyi siellä täyden kympin arvoisesti. Teen siitä ihan oman postauksen! Sen jälkeen on jatkettu ajoharjoituksia, toistaiseksi olen vasta ohjasajovaiheessa ja pikkuhiljaa lisään harjoituksiin "aisaharjoitteita". Esimerkiksi tällä hetkellä raahaan kuusenoksia toisessa kädessä ja toisella kädellä talutan Niiloa, jotta tottuu siihen ääneen ja näkee että siinä kyljen vieressä tapahtuu jotain. Niilo on koko ajan ollut todella herkkä, eikä ole oikein kestänyt minkäänlaisia selkäännousuharjoituksia. Nyt on siinäkin tapahtunut muutos, ja pari kertaa olen päässyt jo makoilemaan sen selkään. Harmi että se on niin pirun iso, että pitää aina löytää ihan helvetinkokoinen kivi jolta sinne selkään pääsee kipuamaan! Harjoitukset siis jatkuvat!

Eranda, eli Ransu. Hmm, vieroitus ensimmäisestä varsastaan tosiaan sujui täydellisesti ja Ransu teki hyvää työtä Lemmyn kanssa. Lemmy perkele jätti emälleen muistoksi lyhyeksi kalutun hännän, jota nyt kasvatellaan takaisin, höh. Ransun kanssa jatketaan ratsastusharjoituksia ja suurena operaationa on Ransun lihottaminen takaisin normaalimittoihin. Lemmyn imetys veti Ransun aivan kuivaksi, ja sitä täällä nyt paikkaillaan. Lisäksi Ransulla oli pitkän sadekauden jäljiltä sädepaise, jonka hoitamiseen kului pieni tovi. Tässä vuoden alussa teimme Ransusta myös kauppaa, sillä Ransuhan oli mulla leasattuna vuoden loppuun. Ostimme Ransun ystäväni kanssa puoliksi. Ystävälläni on talli tässä lähellä, jonne Ransu siirtyy varmaan joskus kesällä.

Vip on toiminut Lemmyn lapsenvahtina ennen vieroitusta ja sen jälkeen he ovat yhdessä Niilon kanssa pitäneet Lemmylle seuraa. Vip on rohkaistunut sen verran että olen päässyt vähän (hyvin vähän) sillä ratsastelemaan. Katsotaan miten tästä jatketaan. Tällä hetkellä Vip on parantumassa lievästä jännevammasta ja sillekin on tullut jonkinlainen sädepaise, jota nyt parannellaan. Terveisiä siis sairastuvalta!

Valmet on ottanut rennosti jo jonkin aikaa, lähinnä haastavien keliolosuhteiden vuoksi. Ratsasteluun pitäisi palata tässä pikkuhiljaa, jo ihan hänen mielenterveytensäkin puolesta! Valmetinhan piti lähteä Joensuuhun tuossa viime vuonna, mutta suunnitelmiin tuli muutos ja omistajanvaihdosten myötä hän asuu täällä Laitilassa, mun ja Arskan iloksi (ja joskus myös suruksi) for ever and ever.

Raaka-Arskan elämään on kuulunut höpsöttelyä ja vähäistä ratsastelua. Arska on kovin erikoinen luonteeltaan, ja ratsastelu on sen takia aavistuksen jännää, se on meinaan myös todella raju liikkeissään. Sen kanssa ei ole kyllä tylsää, ikinä.

R.R. Mari, eli Mari on toiminut ihan vaan mun ja Arskan ratsuna. Se on hyvä hevonen, vaikkakin alkaa olla jo aika vanha. Epäluuloinen luonne ei häviä mihinkään, se aiheuttaa välillä pieniä haasteita. Toki niistä selvitään kun täällä ei paljon muut hevosia käsittele kuin mä ja Arska.

Eida, rakas mummo. Eidan kanssa testailin satulaa tässä taannoin. ja yks kaks hän antoi mun kiivetä selkään! Oli se vaan huima tunne, varsinkin kun Eidan kanssa ratsastelu on ollut kaikista suunnitelmista olemattomin, tai sitä ei oikeastaan ole edes suunniteltu missään vaiheessa! Eidalle riittää että hän on ihana, ei kovin suuret odotukset siis! Josko ensi keväänä uskaltaisi siementää Eidan, never know...

Kuten huomasitte, Marin esittelyn kohdalla on hän toiminut siis mun JA ARSKAN ratsuna. Katsokaas kun Arska yllätti ja meni tuossa naapurissa sijaitsevaan ratsastuskouluun äijien alkeiskurssille. Ja kyllä, joutui muutaman kerran jälkeen toteamaan että ei se ratsastus olekaan ihan niin helppoa mitä hän oli kuvitellut! KIITOS! Arskahan on tunnetusti tyyppi joka osaa kaiken, toisinsanoen toiset tekee mitä osaa mutta Arska tekee mitä haluaa. Nyt näyttää siltä että ratsastus saa Arskankin vähän mietteliääksi! Ratsastuksesta innostuneena Arska päätti haluta tuossa kesällä maastoilemaan. Juuri silloin ei ollut muita hevosia tarjolla kuin Valmet, ja pakkohan mun oli lähteä henkiseksi (ja loppureissusta myös fyysiseksi) tueksi, kun tuolla Valmetilla tuppaa kaasu vähän hirttämään kiinni kotiin päin tultaessa! Tätä lukuunottamatta oli ihan leppoisa reissu. Tulevaa kesää ja rauhallisia maastoreissuja odotellessa!

Ja loppuun vielä haaste; tällä puheella haastan itseni postaamaan tänä vuonna vähintään 365 postausta, eli postaus päivässä! Eli jos olisin ollut järkevä ja teknisesti hieman taitavampi, olisin jo voinut postata yli 30 kertaa, mutta eipä tuo mitään, nyt vaan näppäimistö kuumaksi ja turhaakin turhempia postauksia kirjoittelemaan!

Loppukuvituksena sarja Vipin perseestä, koska mikä olisikaan mukavampi tapa lopettaa postaus kuin perseenreiän tuijottaminen!







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti