On meinaan semmonen fiilis että on joutunut oikeen töihin, jumangauta mulle tuli ihan hiki tossa maastoreissulla!
Lähdettiin ton Sarin kanssa maastoon, silläkin uhalla että siellä oli jotain metsästäjiä liikkeellä... Aika rohkeata lähteä tämmösen uhanalaisen rodun edustajan kanssa uhmaamaan metsämiehiä, mutta kaipa toi Sari sit tietää mikä on järkevää ja mikä ei. Eikä mua kuulemma ihan heti ainakaan kettuna ammuttais!
Mentiin meidän tavanomaista metsätietä, aina välillä pysähdyin kuulostelemaan metsän ääniä, mutta tovin jälkeen lähdin aina kiltisti Sarin pohjeavuista liikkeelle! Oli itseasiassa ihan kivaa, niin kauan kunnes metsätie muuttui lähes umpikinokseksi, jolloin laitoin snadisti hanttiin. Enpä mä mitään sen kummempaa tehnyt ku yritin kääntyä takaisin kotiin, ja Sari tunnetusti laittoi itsekin hanttiin ja perkele voitti taas tämänkin erän!
Mentiin taas vähän pidemmälle ku viimeksi ja käännyttiin sit takaisin, sillä siellä hangessa tarpominen oli oikeasti vähän raskasta! Ja kuten varmasti arvaatte, ainoa oikea vaihde oli saatanasti eteenpäin! No, muutaman epämääräisen paikallaan pompitun laukka-askel-levade-yhdistelmän jälkeen Sari oli todennut että jarrut toimii ihan hyvin, kiitos sen saatanan nato-ohjuksenhallintakuolaimen. Sen jälkeen sainkin laukkailla aina pieniä pätkiä, tosin olin niin innoissani etten olisi millään malttanut pysyä tiellä, vaan vähän kylki edellähän siinä edettiin! Siitä huolimatta, oli kivaa ja aina välillä sit yritettiin ravaillakin, mutta se ravi nyt on askellajeista aivan turha, kun laukalla olisit jo perillä.
Saavutettiin tosi nopeasti meidän kotitien viimeinen mutka, ja sitä kotiin johtavaa tietä me ei ikinä olla ravattu saatikka laukattu, kun ei kuulemma ole yleisesti hyväksyttyä saapua kotipihaan ns. nilkka suorana! No tänään tehtiin poikkeus,Sariin taisi iskeä vauhtisokeus ja jatkoimme koko kotitien hallitussa laukassa! Kyllä, uskokaa tai älkää, meikä totteli ratsastajaa ja laukkasin aivan kuin oikea ratsu, pehmeää laukkaa kevyellä ohjastuntumalla ja Sari vaan kuiski korvaan miten upea, mahtava ja maailman paras hevonen olen! No tiedetään, kerro jotain uutta!!!
Oli kyllä kieltämättä aika mahtavaa saapua pihaan laukassa, pysähtyä siihen ihailtavaksi ja jatkaa siitä sit pellolle jäähdyttelemään! Harmi että hovikuvaajamme oli TAAS nukkumassa kun täällä tapahtuu, ei saatu kuvaa vuosisadan kotiinpaluusta.... No, siitä huolimatta kävimme siis ensimmäisen kerran tuossa pellolla ratsain. Sari on vähän jännittänyt tuota ensimmäistä ratsastuskertaa pellolla, kun olen tottunut että sillä pellolla saa painella menemään vapaana. No kai se nyt mut sen verran hyvin tuntee että kun tänne on tultu töitä tekemään ni ei silloin sekoilla! Ei me siinä pellolla muuta tehty ku kävelty sitä ympäri ja muutamia autoja ja traktoreita ihmeteltiin. Haluan siis huomauttaa etten mä suinkaan pelännyt niitä autoja ja traktoreita, se nyt olis ihan amatööritouhua!
Mutta voi pojat että mä olin rikki kun tultiin tallille, en jaksanut edes isotella noille wannabe-laumanjohtajille jotka tuli tohon aidalle aukomaan.... Nyt tulee makoisat yöunet tarpeeseen, heti kun pääsen sisälle talliin kellahdan puhtaalle turvepedille ja mua ei saa siitä ylös ennen aamua, ei sit millään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti