Hevosurheilun apuvälineitä, päässä ja suussa

Nimittäin suitset ja kuolaimet. Niitä on maailma pullollaan, ja tarvittaessa meille hevosille voi ostaa vaikka uudet suitset ja kuolaimet joka päivä, niin monia vaihtoehtoja on nykyään saatavilla.

Meillä on hyvinkin suppea valikoima, jokaisella meistä on yhdet suitset ja 1-2 kuolaimet joita käytämme. Toki suitsia ja kuolaimia on Sarille kertynyt vuosien saatossa useita, mutta ne eivät ole enää aktiivikäytössä.

Laitan tohon meidän kaikkien suitset ja kuolaimet vertailuun, ja voitte itse todeta että aika simppeleillä varusteilla meillä pärjätään. Lähtökohtaisesti meillä on varusteet jotka kestävät vuosien käytön, eikä uusia siis tarvitse ostaa vuosikausiin.

Meillä kunnon hevosilla on Tärnsjön suitset ja noilla vääränmaalaisilla näyttää olevan Stübbenin suitset. Kuolaimia on taaskin meillä bättre folkilla viiksimallisina, ja suomalaisilla on lähinnä Sprengeriä ja Myleriä. Yritän tässä selittää niistä vähän tarkemmin, sikäli kuin niistä olen dataa kavioihini saanut.

Tässä on Eida, Vipin ja Niilon suitset. Ne on siis Tärnsjön "arkisuitset".

Ja tässä suomenhevosten kamoja. Stübbenia lähinnä.

Tässä näkyy myös mun Tärnsjöt, ne on vähän prameampaa mallia, luonnollisesti! Ransulla on Idealin ajosuitset.

Sarin kuolainkokoelma, eipä siinä mitään erikoisuuksia oo, tuskin ketään kiinnostaa mitä siinä roikkuu.

Arskan oliivikolmipala-Sprengerit. Riittävän painavat vähän levottomampaankin suuhun.

Ransun kolmipalaviiksikuolaimet, eli fullcheekit. Näitä meillä käytetään tosi monella hevosella, on ihan parhaat.

Marin kolmipala-Sprenger, perussettiä perushevoselle.

Allekirjoittaneen uudet kuolaimet. Nämä erikoisuudet ovat nimeltään waterfordfullcheekit!!! Että repikää siitä!

Ompulla on vähän erikoisempi, sillä on Mylerin kolmipala D-renkaalla. Se on anatomisesti muotoiltu, Omppu on vähän herkkäsuinen niin pitää olla "huomaamaton" kuolain.

Niilon kolmipalafullcheek, luultavasti jää kohta pieneksi kun sen pää on jo nyt turvonnut ihan muodottomaksi.

Vip menee samalla raudalla!

Ja Eida myös fullcheekillä, tosin nivelmalli joka sopii Eidan suuhun hyvin.

Ja mun ajokuolain, nimeltään postikanki. Tää on hyvä kuolain ajohommissa, mutta ratsastukseen vähän turhan tuju.

Näillä vehkeillä me siis täällä Laitilan perämetsissä kikkaillaan, kuten huomaatte, ei siitä tarvii tän monimutkaisempaa tehdä!!!