Tulin vaan kertomaan että hengissä ollaan, vaikka ei meistä oo mitään kuulunutkaan vähään aikaan.
Toi Sari on ollut jossain työmatkalla viime viikolla ja lähtee taas tällä viikolla, joten me hevosparat ollaan saatu olla hetki ihan rauhassa kaiken maailman hömpötyksiltä. Välillä on ihan miellyttävää vaan syödä, juoda ja naida.
...eiku syödä, ulkoilla ja taas syödä.
Toi Arska on onneks ihan pätevä hevosmies, kykenee pitämään meistä huolta vaikka talon emäntä ei oliskaan paikalla.
Ja kerron tän vaan teille ihan luottamuksella; mä tuun jotenkin paremmin toimeen ton Arskan kanssa. Jotenkin se on vaan niin äijä etten mä isottele sille niin ku tolle Sarille.
Sari väittää että Arskalla on luonnottoman kova itseluottamus, että sen takia se pärjää meidän hevostenkin kanssa...
Tiedä häntä, mutta kyllä meillä äijillä on sit ihan yhtä kova itseluottamus, ollaan molemmat oman elämämme sankareita!
Sankaritarinat jatkuu tovin kuluttua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti