Eti, ensimmäinen raskeveo Laitilassa

Niin siinä vaan sitten kävi että kohtalo puuttui peliin, ja näiden suomenhevoskommellusten jälkeen tuli selvästi käsky ihan ylemmältä taholta alkaa kasvattamaan erästä uhanalaista rotua, nimittäin raskeveota.

Ensimmäinen raskeveo Laitilassa oli siis Eti, jonka Sari osti sen ollessa kantavana oriista Eksport. Itse rotu teki Sariin niin kovan vaikutuksen heti ensinäkemältä (jota en siis yhtään ihmettele!) että Etin ostoa ei pitkään tarvinnut harkita.

Eti tuli Laitilaan vuoden 2007 marraskuussa, juuri siihen pimeimpään ja kuraisimpaan aikaan. Eipä tuo pimeys ja kura paljon menoa haitannut, olihan Sarilla edessä tutustuminen tähän maailman erikoisimpaan rotuun. Eti oli kyllä poikkeuksellisen hieno rotunsa edustaja, mitä nyt vähän jalka-asennoissa oli toivomisen varaa. Erityispiirteenä oli Etin hieno luonne, jota se periytti jälkeläisiinsä pienellä temperamentilla maustettuna, ja vaikkakin Etin omat jalat osoittivat vähän sinne sun tänne, jälkeläisten jalat olivat asettuneet juuri niin kuin pitääkin. Tämähän on juuri tuollaisen täydellisen emätamman tarkoitus, periyttäminen, siten että syntyvä varsa on aina vanhempiaan parempi.

Etillä ratsasteltiin aina silloin tällöin, pieni tauko ratsastukseen tuli kun vuonna 2008 syntyi Sarin ensimmäinen oma er-kasvatti, tamma Eranda. Eranda oli käytännössä jo myyty heti syntymästään, mutta se vietti silti Laitilassa muutaman vuoden ennen kuin siirtyi omistajansa luokse ajo-opetukseen.

Etille tuli vuonna 2009 sulhoksi ori Kapten, joka lukuisista yrityksistä huolimatta ei saanut Etiä kantavaksi. Niinpä vuonna 2010 Eti matkasi Jalasjärvelle Vadiksen (minun isänisäni) luokse, jonka luona viettikin tuon loppukesän. Tämän kesän tuloksena vuonna 2011 syntyi tamma Vingerpori, joka sekin oli myyty jo syntyessään! Vingerporiin Eti ja/tai Vadis jätti selvästi enemmän temperamenttia kuin Erandaan, mutta päättäväisellä käsittelyllä Vingerporista kehkeytyi rohkea ja fiksu nuori nainen.

Vingerpori

Jouduin valitettavasti todistamaan viereisestä karsinasta Etin viimeiset hengenvedot vuoden 2012 tammikuussa. Etin aamu alkoi lievällä mahakivulla, jota ensin hoidettiin ähkynä pariin otteeseen, mutta illalla kun kivut eivät helpottaneet, päinvastoin, päivystävää eläinlääkäriä odotellessa, Eti kuoli pää Sarin sylissä. Eläinlääkärin saavuttua paikalle, suoritettiin ruumiinavaus, sillä vielä oli mysteeri mihin Eti kuoli. Avauksessa selvisi että Etin paksusuoli oli revennyt, se oli asia jota ei voitu aamulla havaita, ja jolle ei oltaisi voitu edes tehdä mitään.

Niin ne parhaat tuntuvat lähtevän aina ensimmäisinä, Eti jää meidän mieliin hurmaavana tammana, jolle sopi kaikki asiat ja ihmiset, joka jätti upeita jälkeläisiä ja ennenkaikkea, vahvisti Sarin uskoa siihen että juuri tätä rotua tulee vaalia.

Kiitos Eti ajasta jonka saimme viettää kanssasi.