No, lieventävinä asianhaaroina kerron seuraavan tarinan, ja uskon että olette kanssani täysin samaa mieltä ettei mitään niin vakavaa kuitenkaan päässyt tapahtumaan.
Eli, kuten varmaan jo arvaatte, eilinen maastolenkkimme ajoittui taas hyvinkin erikoiseen vuorokauden aikaan, nimittäin klo 23. En jumalauta käsitä missä välissä toi Sari nukkuu, kun keskellä yötä pitää vielä lähteä ratsastamaan. Ja varmaan arvaatte mitkä otukset ovat juuri siihen aikaan liikkeellä sankoin joukoin?
...sudet...
...karhut...
...peurat...
Ei, ei mikään näistä vaan vielä pahempaa, nimittäin rusakot!!! Ne on niin saatanan nopeita ja singahtelee sinne sun tänne täysin hallitsemattomasti, ja kaikenlisäksi ne käy napostelemassa meidän heiniä tossa pihalla. No niitä luonnollisesti oli metsä pullollaan, ja vähän hämärässä metsässä ne näytti vähintään karhun kokoisilta elikoilta. No, rohkea kun olen niin muutaman pysähdyksen jälkeen jatkoin matkaa kohti suurta tuntematonta. Ihan käynnissä siis edettiin, kun pimeässä ei kuulemma sovi (ainakaan näin kokemattomalla ratsulla) laukkailla. No, siinä kun oltiin jo hetken aikaa edetty ja Sari ajatteli että pikkuhiljaa tästä käännytään takaisinpäin. No meikkis oli aavistuksen edellä Sarin ajatuksia, ja 180 asteen käännös ja täyttä laukkaa kotiin, kun se oli viimeksikin niin siistiä! No, toisin kävi, Sari pysäytti mut heti alkuunsa. Perkele.
Siitä sit piti nöyränä poikana hipsutella kotiin, voitte arvata että vitutti.
Eikä vitutusta yhtään auttanut se että kun tultiin tallinpihalle, siinä oli ne helvetin suomenhevoset aidalla elvistelemässä. Se Raaka-Arska alkoi siinä isottelemaan ja yritti jotain inistä että "Mulla onkin tässä 2 muijaa, kuinka monta sulla onkaan?" ja yritti hyppiä sen Marin selkään.
Siis mä en kattele tommosta hetkeäkään, tässä talossa on vaan yksi kingi, ja se oon mä!!! Nousin vaan kerran pystyyn, hyvin hallitusti, ja osoitin koko mäelle mahtavuuteni!!! Mulle ei vittuilla!
Sari ei hermostunut, kun se on tottunut tommoseenkin sekoiliin, enemmän sitä harmitti ettei saatu otettua tilanteesta kuvaa. Niin, elämä on täynnä pettymyksiä...
Niin muuten, kuka on kingi???
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti