Meillä on täällä semmonen sanonta että kiirehtiminen ei kannata. Toi Sari tuntuu arvostavan hidastelua, siis meissä hevosissa. Mitä hitaammin liikutaan sitä parempi, ja aina välillä se pakottaa meidät seisomaan paikallaan ihan tolkuttoman kauna. Se on jotain niitä Sidbäck-juttuja, jotka on sen mielestä tosi tärkeitä taitoja osata.
Tänään oli oppivuorossa Ransu, joka ei oo ikinä oikeen ymmärtänyt hitauden päälle. Se kun etenee paikasta toiseen aina juoksemalla, ja joskus se juoksee ihan vaan varmuuden vuoksi! Kivahan sitä on kattella, mutta en mä ainakaan noin paljoo jaksais juosta ku Ransu. Mutta itsepä on liikkumistapansa valinnut.
Sari lähti taluttamaan Ransua maastoon, ja oli kyllä siihen erityisen sopiva päivä. Täällä meinaan tuulee tosi rajusti, ja Ransu on tunnetusti vähän säpsy, joten jäimme mielenkiinnolla odottamaan tilanteen etenemistä.
Se on jännä miten kolmen kilometrin matkalle saa kulumaan yli tunnin aikaa, mutta kuulemma lukuisat pysähdykset kuluttavat sitä aikaa ihan kivasti. Ja Sari oppi tällä reissulla sen että Ransun kärsivällisyys loppuu aika tarkkaan 40 minuutin jälkeen. Senpä johdosta tuossa kotipihalla Ransu joutui vielä oikein kunnon Sidbäck-pyöritykseen, tiedättekö siihen että pitää kääntyä pikkupikkuympyrällä kerta toisensa jälkeen. Se on niin perseestä, sanokaa mun sanoneen.
Ransu kyllä näytti vähän rennommalta maastosta tullessaan, ja oli se kuulemma vähän pärskinytkin loppumatkasta, joten kyllä jotain oli tapahtunut.
Kaikesta huolimatta Sari mutisi että Ransu on nyt viikon tai kaksi tehoSidbäckikuurilla.
Katotaan saataisko siitä oikein jotain videomatskuu aikaiseksi, tänään ei tullut edes kuvia kun Sarilla meni hermo tuohon tekniikkaan joka ei tänään toiminut.
Että morjensta vaan, mulla näytti olevan tänään vapaapäivä!
Valmet
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti