Lauantaina meillä oli Sarivapaapäivä, kun se oli jossain kokouksessa, mutta sunnuntaina saatiin nauttia Sarin pakertamisesta koko päivän! Ensin se siivoili tarhoja aamupäivän, jota on aina yhtä mukava katsella, ja sit iltapäivällä se juoksenteli eräidenkin hevosten kanssa tuolla sulilla maastoteillä!
Ransu ja Eida pääsivät ihan vaan kävelylle, ainoa pyrkimys oli taas viimeistenkin jäätiköiden murtaminen, ja hyvin he siinä onnistuivat. Ransu näyttää olevan vähän riippuvainen tosta Eidasta (ja kukapa nyt ei olis, on se niin ihana muija) kun juoksenteli tarhassa ihan koko ajan kun Sari ja Eida oli maastossa. No, tulipa siinä vähän extraliikuntaa sillekin nuorikolle! Vaikka lenkit oli Ransulla ja Eidalla samanpituiset, kesti Eidan lenkki paljon pidempään kun hän kuulemma jää niin pitkäksi aikaa ihailemaan maisemia (tai haaveilemaan musta!).
Sit pääsi vielä Niilo maastoon, ohjasajovermeet niskassaan. Niilläkin kesti lenkki ihmeen kauan, mutta se kuulemma johtui siitä kun Niilon pitää opetella seisomaan paikallaan missä tahansa paikassa ja miten pitkään vaan. Siis kyllähän se kuulemma sen jo osaa, ainakin välttävästi, mutta ikinä sitä ei voi liikaa harjoitella. No, sama mulle vaikka seisoisivat siellä metsässä koko päivän, parempi vaan että pysyy poissa näiltä tiluksilta!
Mä en siis päässyt vielä lenkille, mutta ehkä sekin päivä vielä koittaa. Tunnen jo ravan roiskuvan ympäriinsä laukatessani Laitilan metsäteitä pitkin...
Me kuulemma kävellään ensin, ettei lähde mopo ihan käsistä. Ihme tissiposkitouhua, sanon mä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti