Jopa mua, työtävieroksujien kuningasta jäi vähän kismittämään hankalat treeniolosuhteet. Näin kengättöminä ei meinaan jäätiköllä paljon kikkailla, voin kertoa. Välillä jäinen keli on yllättänyt meitsinkin, meinaan aamuisin kun pamahdan pihalle karmit kainalossa, on jalka lipsahtanut kerran jos toisenkin... Ihan aavistuksen nolottaa, ja varsinkin kun muijat kattelee paheksuen omista tarhoistaan...
Mutta se siitä jääkaudesta, joka päivä sitä jäätä on entistä vähemmän, ja sehän tarkoittaa sitä että ihan kohta ollaan valloittamassa Laitilan metsiköiden maastoreittejä! Mulla on hyvä fiilis että treenejä tullaan tekemään, ja paljon!
Mitäs näille muille kuuluu? Kuten varmasti arvaattekin, Lemmy on kiristänyt Sarin hermoja oikeen urakalla ja esittänyt jos jonkinlaisia kevätjuhlaliikkeitä. Talutuksessa on varsin poikkeuksellista jos Sari ei mutise perkelettä kertaakaan lyhyehkön matkan aikana, sen verran sujuvasti Lemmy venyttelee etujalkojaan. Omien sanojensa mukaan treenaa jotain espanjalaista käyntiä. Mitä ohjelmaa se on katellut, jos me jotain käyntiä harjoitellaan niin se on eestiläistä. Eestiläisen käynnin tunnistaa erityisen rauhallisesta ja maahansidotusta askeleesta, koska ehtii sitä huomennakin. No, sit Lemmy on kehittänyt valtavan trauman kaikkia vertikaaliasennossa olevia keppejä kohtaan, oli se sit talikko, harjanvarsi tai vaikkapa säkämittari. Sarin piti tuossa eräänä päivänä mitata Lemmyn säkäkorkeus, mutta sepä ei onnistunutkaan, ei lähellekään. Nyt edetään kuulemma babystepseillä jotta pikkuherralle ei jää traumoja tätä hirvittävää kapistusta kohtaan. Ja kolmanneksi, se on aivan mestari jäämään kiinni karsinan seinään siellä piehtaroidessaan. Normaalisti Sari käy aina kiskomassa sen jalastaan pois sieltä seinästä, mutta kerran kävi niin että Sari oli jo kaksi kertaa käynyt kiskomassa Lemmyn irti seinästä, ja kolmannella kerralla se ei enää jaksanut. Sit piti ottaa kovat aseet käyttöön, se vaan huusi kurkku suorana Lemmylle että perkele nyt ylös siitä. No Lemmy tietty (ja me muutkin) pelästyi sitä palosireeniä ja singahti ylös. Että nykyään Sari vaan huutaa Lemmylle ja Lemmy kampeaa itse sieltä karsinasta ylös.
Eida ja Ransu on saanut toimia jäänmurtajina, Sari on käynyt niiden kanssa maastokävelyillä jotta saadaan tuosta maastotieltä suurimmat jäätiköt murrettua. On kuulemma näillä rouvilla sen verran elopainoa että paksuinkin jää murtuu niiden alta! Mä oon niin ylpee mun muijista!
Niilo ja Vip ei oo oikein tehnyt mitään, niiden treenit kuulemma jatkuu piakkoin. Samoin noin turhakkeet, joita suomenhevosiksikin kutsutaan, ovat vaan nauttineet olemassaolostaan. Kuulemma joutuvat töihin ihan kohta! Ihan hyvä että nekin tuntevat sit olonsa tärkeiksi, kun ei niistä oikein mihinkään muuhunkaan ole. Eihän niiden olemassaolo ole edes millään muotoa perusteltua, kun ei edusta edes uhanalaista rotua, toisin kuin eräät!
Ai niin, Ransulla on kyllä pistekori tällä hetkellä aika tyhjä, se on meinaan katkaissut tarhastaan kolme tolppaa ihan pienen ajan sisään. Se ei jotenkin oo vieläkään tajunnut miten liukasta välillä voi olla, ja että se tehokkaampikin jarrutus voi mennä vähän pitkäksi... Ja toi Ransu on aika liikkuvainen otus, oon huomannut. Se on kai sitä nuoruuden intoa.
Tässäpä näitä tärkeimpiä fiiliksiä helmikuulta, nyt vaan kaikki peukut pystyyn että kevään tulo etenee yhtä reippaassa tahdissa kuin tähänkin asti, sillä sehän tarkoittaa vaan yhtä asiaa:
KIIMAISIA TAMMOJA! JA PIAN!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti