keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Täydellisen tuntuman metsästys

Tolla Sarilla on nyt semmonen päähänpinttymä että se haluaa että me kaikki opitaan Se Täydellinen Tuntuma.

Tai siis, Sarinhan se pitää oppia, meidän tehtäväksi jää vaan näyttää milloin ollaan tyytyväisiä siihen ohjastuntumaan. Ransun kanssa se on tehnyt töitä maastakäsin sen saavuttamiseksi, sen jälkeen se fiilis siirretään ohjasajoon ja vasta viimeiseksi ratsastukseen.

Me kaikki käydään läpi tämä tuntumakoulu, sillä me ollaan niin erilaisia rakenteeltaan, luonteeltaan ja ratsastettavuudeltaan/ajettavuudeltaan, että tolla Sarilla pitää olla aikamoinen muistikirja mukana jotta muistaa millaisella tuntumalla just tää hevonen toimii parhaiten.

Mä jouduin eilen illalla sit tietty töihin tän tuntuma-asian kanssa. Mentiin ohjasajoharjoituksiin, ja kun sitä täydellistä tuntumaa etsitään, tarkoittaa se sitä että mennään pitkiä pätkiä käynnissä ja ravissa, niin kauan että tuntuma on semmoinen että mä maltan rentoutua ja venyttää tälleen ratsutermein sinne eteen ja alas.

Tein sen kerran, lyhyen ajan vaan jotta sain ton Sarin tyytyväiseksi ja pääsin syömään. Me oltiin meinaan pyöritty siinä pellolla jo tovi, ja totesin että eihän se homma lopu ollenkaan ellen mä näytä tyytyväisyyttäni piakkoin.

Kuulemma täytyy mun kuolainta vielä miettiä, kokeillaan ilmeisesti muita kuolaimia josko se mun suu saataisiin rennommaksi ja sitä kautta koko ylälinja vähän pehmeemmäksi!

Tällä hetkellä mulla on tämmönen postikankikuolain, joka on hyvä, mutta ei kuulemma se paras mahdollinen.

Sit mulla on ollut myös tämmönen Waterford-fullcheek, joka otetaan varmaan seuraavaksi uudelleen käyttöön.

Ja Sarin ainainen suosikki, Myler-kuolain, jota meillä on vaan yksi kappale, ja se on tällä hetkellä Niilolla.

Toi Myler on anatomisesti muotoiltu, eli passaa mukavasti suuhun. Ja ton keskellä olevan nivelen ansiosta erimerkiksi vasemman puolen ohjasote ei vaikuta oikean puolen suupieleen ollenkaan, eli apu tulee silloin selvemmin ja siihen on meidän helpompi reagoida.
Näitä Mylereita myydään aika vähän Suomessa, Sarilla on kova metsästys kesken jotta se löytäis kanavan jota kautta näitä sais meillekin hankittua vähän useammat kappaleet.

Katotaan nyt mitä rautaa mun suuhun seuraavaksi laitetaan, ja mitä mieltä mä niistä oon!

Valmet



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti