sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Eskarissa

Tänään oli tähdet oikeassa asennossa, Lemmy pääsi esikouluun! Sen tietää siitä kun Lemmy laitetaan aamulla tohon mun tarhaan, siinä on sopivasti tilaa kouluttaa ajohevosen ensiaskeleita. Mä pääsin taas tien viereen päivystämään. Tosin, Sari jotain mutisi että mua ei voi laittaa siihen tarhaan joka päivä kun kuulemma juoksen siinä vähän liikaa kun jokaiselle autolle ja ihmiselle pitää uhota... Voi perkele, eikös voisi vaan ohjata liikennettä muualle että meitsi saa tarhata tuossa isossa tarhassa edes hetken???

Asiaan, siihen Lemmyn esikouluun.

Tänään oli siis lukujärjestyksessä pitkiin ajo-ohjiin tutustuminen. Ajatus oli että josko Lemmy ei pelkäisi pitkiä ohjia, ja jos kaikki menis oikeen hyvin, sais niillä vähän Lemmyyn koskeakin. Voi saatana mitä hissuttelua, mä oon sitä mieltä että kärryt perään vaan ja metsälle!!! Ei aina tarvii taputella päähän montaa vuotta. No, toi Sari on vähän semmonen päähäntaputtelija, sanoo että hiljaa hyvä tulee, mutta jotain rajaa sentään...

Lemmy omaa aavistuksen turhankin rohkean luonteen, se voi kuulemma olla sekä plussa että miinus koulutuksessa. Plussaa siinä mielessä että Lemmy ei pelkää juuri mitään, joten koulutus saattaa edetä aika sujuvasti, ja miinusta siinä mielessä että juuri tästä syystä koulutus saattaa edetä jopa liiankin nopeasti. Sarin täytyy vaan pitää pää kylmänä ettei tee asioita liian vähän, ja etene turhan nopeasti. Seuraan tilannetta etäältä.

Lemmy ei tietenkään pelännyt niitä ohjia, Sari vaan kiskoi niitä ympäri tarhaa ja Lemmy oikeestaan yritti vaan metsästää niitä. Just. Sit siirryttiin seuraavaan vaiheeseen, Sari heitteli niitä ohjia Lemmyn päälle. Lemmy katteli sitä touhua lähes yhtä ihmeissään ku mäkin, mutta Sarin mukaan toi on kanssa tärkee vaihe. Ei kai siinä mitään muuta ku seuraavaks toinen ohjanpää kiinni riimuun ja vähän totuttelua liikkeellelähtöön ja semmosia juoksutuksen alkeita. Samalla Lemmy tottui siihen että ohjat saattaa osua jalkoihin, ja välillä se liikkui niin rivakasti että ohjat oli vähän kaulalla ja selällä ja missä milloinkin. Lemmy ei juurikaan niitä pelännyt, ja aikansa juostuaan yritti jo isotella Sarille ja niille typerille ohjille. Hyvin tyypillistä käytöstä Lemmylle, Sari ei siitä isottelusta oikein välittäisi, mutta kyllä se kuulemma menee ohi, on vaan tommonen vaihe. Hah, niinhän sä luulet!

Irrota mut näistä kahleista!!!

Itsensäpysäyttäjä


Lemmy ei kauaa eskarissa joutunut pyörimään, ja pääsi sit kavereiden kanssa tarhaan. Niilo tuli sieltä paluupostissa takaisin, joutui sekin vähän hommiin. Niiloa on jo koulittu jonkun verran, mutta kun se on niin paskahousu niin sitä tarvii koulia aika paljon vielä.
Tänään totuteltiin takaa tuleviin ääniin, Sari oli yksin kotona joten koulutuksessa joutuu aina vähän soveltamaan. Tämän päivän sovellus oli että ohjat laitetiin Niilon riimuun kiinni, ja ohjien toiseen päähän sidottiin mun vesiämpäri. Sen oli tarkoitus aiheuttaa sitä ääntä, ja kyllähän se sen asian ajoi! Niilo oli sanalla sanoen vähän järkyttynyt tästä ratkaisusta, mutta keräsi itsensä ja treeni päästiin lopettamaan sulassa sovussa. Saas nähdä mitä se Sari sitoo sinne perään seuraavaksi....

Seuraavia treenejä odotellessa, Valmet



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti