torstai 12. helmikuuta 2015

Ainoa laatuaan

Lienee tullut jossain määrin selväksi että meitsi ja suurin osa täällä tilalla asuvista hevosista edustetaan kotimaassaan uhanalaiseksi luokiteltua rotua, eli eestin raskasvetohevosta.
Ja kun me ollaan uhanalaisia, on syytä pitää huolta että suvunjatkajia sikiää riittävän tiheään tahtiin, vaikka siten että joka pitäjässä olisi joku rotumme edustaja. Kuulemma tällä populaatiolla ei ihan noihin lukuihin päästä, mutta jotainhan tässä on tehtävä, sillä bongasin naapurimaasta kyseisen myynti-ilmoituksen.
Kyseessä on meitsin upea, katseenkestävä ja varsin laadukas jälkeläinen Viktor, jota on tullut aikanaan samassa tarhassa vähän höykytettyä! Ihan lämmöllä toki poikaani ajattelen, mutta onhan se pirulainen kuitenkin ori, joka saattaa joskus kilpailla kanssani samoista tammoista.

Tai siis Viktor oli ori, myynti-ilmoitukseen on tullut pienimuotoinen päivitys, ja Viktor on ruunattu, ja nyt siis myytävänä. Itsehän puhun vahvasti kaikkien muiden paitsi itseni ruunaamisen puolesta, mutta kun meidän suvun jatkajia ei juurikaan ole, oli tämä Viktorin kivestenpoisto-operaatio varsin ikävä tapaus. Viktor kun oli minun ainoa orijälkeläiseni Viron maalla, ja sikäli varsin merkittävässä asemassa. Voi voi, miten tästä nyt noustaan?

No panemalla tietty, nyt varmasti toi Sarikin pistää ison pyörän pyörimään ja hankkii mulle tammoja joka kaviolle, jotta saadaan varmistettua mun harvinaislaatuisen geeniperimän jatkumo. Kattokaas kun mun isä, Virko, ei ollut niinsanotusti mikään naistenmies, sillä on vaan kaksi jälkeläistä, mä ja mun puolisisko Valli. Että ei tässä määrällä paljon pelata, täytyy luottaa vaan laatuun!

Uskoisin että ihan hetkenä minä hyvänsä Sari päivittää mun ori-ilmoituksen taas tuonne yhdistyksen sivuille ja pääsette varailemaan tammoillenne Laitilan laadukkainta spermaa.

Nähdään keinovaginan luona!

Valmet




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti