lauantai 29. marraskuuta 2014

Elämää aasin kanssa

Hahaa, kyllä nyt vanhempaa orihevosta naurattaa kun saan sivusta seurata Sarin ja Lemmyn tahtojen taistelua!!!

Lemmylle on nyt iskenyt päälle semmonen aasivaihe. Tää vaihe on aivan normaalia ja tulee kaikille varsoille jossain vaiheessa. Aasisyndroomaan kuuluu kaikenlaisen ihmisen toimesta ehdotetun liikunnan välttely jumittamalla paikalleen. Se on kyllä nätin näköistä, toinen jäpittää paikallaan ja toinen roikkuu riimussa yrittäen saada sen aasin liikkeelle!

Tänäänkin sitä oltiin niin reippaasti menossa maastoon lenkille, mutta Lemmy oli jo ensiaskeleista lähtien sitä mieltä että jos ei vaikka mentäis. Siinä saa kyllä Lemmyn niska vähän treeniä kun Sari roikkuu kaikilla 50 kilollaan riimussa niin kauan, että herra suostuu ottamaan yhdenkin askeleen johonkin suuntaan! Kuulemma yli 10 kertaa he toistivat tämän riimussaroikkumisepisodin, ja takaisinpäin tullessa ei kuulemma aasivaihde enää vaivannut, päinvastoin, askel oli oikeinkin ripeä!

Jopa niin ripeä että pikkupoika Kilmister sai tutustua ketjuun turvalla. Se ei ole tähän mennessä joutunut ketjua katselemaan, tosipaikan tullen riimunnaru on voitu laittaa siitä turvan yli, mutta vielä ei ole ollut ketjunarua mukana. Nytpä oli ja tuli samalla testattua että kyllä se sopivasti pitää pikkupojan käsissä!

Harmi ettei saatu kuvia tästä lenkistä, kamerasta tietysti loppui akku mutta ehkäpä vielä paparazzi yllättää tämänkin parivaljakon!

Kyllä se vaan aasilta näyttää...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti