Mun muija, Eida, sairastui ähkyyn jälleen kerran. Muistanette varmaan että Eidalle on osunut ähkyjä useammin kuin muille hevosille tässä mäessä yhteensä, ikinä.
Tuossa torstaina Sari vähän ihmetteli kun päiväruokien aikaan mulle ei oikeen sapuska maistunut, mutisi vaan jotain että oon taas liian kranttu... Höh, eikö se nyt tajuu että mä tajuun jotain mitä se ei tajuu, kato hevosilla on semmosia kykyjä havaita juttuja jotka ei oo ihan balanssissa. Tällä kertaa mä tiesin että Eidalla ei oo kaikki ihan hyvin.
Sen sai Sarikin huomata kun vei Eidalle ja Vipille heiniä, niin sieltähän Eida löytyi maasta makaamasta. Se oli jo piehtaroinut useita kertoja, maassa oli paljon semmoisia jälkiä ja Eida oli ihan luminen. Voi ei, ei nyt taas, oli Sarin kommentti. Eipä siinä muuta tehdä kuin kammetaan rouva ylös hangesta, soitto päivystävälle eläinlääkärille ja sitä odotellessa kävelylle. Eida ei kylläkään ollut niin kipeä kuin viimeksi, kun kuitenkin pystyi kohtalaisesti vielä kävelemään.
Eläinlääkärin tultua tarkistettiin elintoiminnot, syke vähän koholla, mutta suolistoäänet kuului. Mystistä. Eida lääkittiin 2 eri kipulääkkeellä, ja luonnollisesti suoritettiin rektaalitutkimus ja sit mietittiin mikä olis voinu ähkyn tällä kertaa aiheuttaa. Ainoa muuttuja oli keskiviikkona suoritettu Vipin ja Eidan madotus. Eidallahan oli viimekertainen ähky luultavasti madoista johtuva, jotenkin tuntui erikoiselta että madot olisivat tämänkin ähkyn syynä. Seuraavan päivän pohdinnoissa tultiin siihen tulokseen että Eida saattaa vaan olla todella herkkä kuvassa näkyvälle matolääkkeelle tai jollekin sen vaikuttavista aineista.
Siinä taas Sari sai kuluttaa torstain ja perjantain välisen yön rattoisasti kahden tunnin välein tallissa käyden, Eidalle pieniä heinäannoksia syötellen ja luonnollisesti se aina räpsäs täyden valaistuksen talliin päälle, ettei omaishoitaja saanut nukuttua kunnolla silmällistäkään.
Jälleen kerran, omaishoito oli sen verran tuloksellista että Eida selvisi hengissä, vaikka tutkimukset kuulemma vielä jatkuvat. Mulla olis kyllä yksi luonnonmukainen hoitokeino tarjolla, uskon nimittäin vahvasti että kunnon tujaus herraisoherran spermaa parantaa kaiken hyppykupasta väiveisiin. Täytyykin käynnistää neuvottelut asian tiimoilta.
 |
| Tästä se ajatus sitten lähti... |
 |
| Eidan matolääkitysprosessi |
 |
| Sama proseduuri tehtiin Vipille, hän ei oireillut medisiinistä. |
Ja mulla olis tähän loppuun vielä iltarukous:
Rakas Jumala, Buddha tai mikä tahansa korkeamman tahon edustaja.
Lupaan olla turhaan lausumatta sun nimeä, lupaan olla himoitsematta naapurin muijaa, lupaan olla kaikin puolin kelpo hevonen, jos Sinä lupaat että koskaan, EI KOSKAAN, mulle suoriteta rektaalitutkimusta.
Aamen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti