Olettekin jo saaneet nauttia Eidan elämästä kun siitä olen välillä kertonut, ja toki välillä uutiset ovat olleet surullisiakin, mutta se kaikki kuuluu kuulemma elämään.
Eida oli siis ostos, jota Sari ei uskaltanut tolle Arskalle edes mainita, ja Eida saapuikin kotiin eräänä synkkänä yönä, kun Arska oli turvallisesti jo nukkumassa! Jännät paikat koitti aamulla, kun Sari kuumeisesti mietti millä keinoin ja koska kertoisi Arskalle tästä ehdottoman tarpeellisesta hevoshankinnastaan. No ei tarvinnut paljon kertoa, kun Arska meni ulos ja ihan rauhassa kysyi Eidan nähdessään että "mikäs vittu toi nyt on?". Niinpä niin.
Ja vieläkin ne on naimisissa keskenään, on se Arska vaan kiltti mies!
Eida oli kieltämättä aika pihalla tästä touhusta, kun ei se ollut joutunut ihmiskontaktiin juurikaan elämänsä aikana, riimukin sillä oli kuulemma ekaa kertaa päässä ton Suomeen kuljetuksen aikana. Että ensimmäiset kaksi viikkoa Sari vaan istuskeli Eidan tarhassa ja odotti että se sieltä uskaltaa tulla lähelle, edes käymään. Ja kävihän se siinä nuuhkimassa, mutta aika nopeasti lähti pois, omiin oloihinsa. Ainoa onni tässä oli se että Eidan luonne on puhdasta kultaa, joten luottamuksen synnyttyä on käsissä aivan mahtava hevonen!
Tallia käytiin ihmettelemässä useita kertoja, mutta kyllä siinä kesti kauan ennen kuin Eida uskalsi tulla talliin sisälle asti. Taisi olla niin että eräänä kaksi viikkoa kestäneenä sadekautena Eida vihdoin totesi että ehkä sinne talliin ei nyt kuitenkaan kuole, ja lompsi Sarin perässä talliin ja taisi vähän olla tyytyväinen, kun pääsi vihdoinkin kuivattelemaan! Täytyy sanoa että talli ei ole Eidalle vieläkään se mikään mieluisin paikka, eikä häntä talliin otetakaan ellei ole ihan pakko.
Eidaa on alusta asti kiusannut epämääräiset ähkyt, alkuun ne vaan hoidettiin pois, kun osa saattoi johtua ruokinnan muutosten aiheuttamista traumoista, mutta kun syitä ähkyyn ei enää löytynyt, hoidettiin Eidaa vatsahaavapotilaana ja ruokinnassa palattiin niin lähelle luonnollisuutta kuin se on mahdollista. Tässä vaiheessa tilallemme tulivat Horse Balancen tuotteet, joiden käytön jälkeen Eidan elämä alkoi olla paremmalla tolalla!
Eida oli Suomeen tullessaan tiine legendaarisesta oriista Naksur, ja kesällä 2010 se synnytti tuon Niilon. Siis miten voi jätkällä olla huono tuuri syntyessään, kun Eida tomerana tyttönä päätti että synnytän muuten just nyt sen varsan, sen enempää varoittamatta Saria. Oli ankara sadekeli, eikä Eida tietenkään voinut synnyttää varsaansa oljilla vuorattuun pihattoonsa, se nyt olisi ollut jo liian fiiniä! Ei, vaan kaikista mahdollisista paikoista Eida valitsi tarhan ainoan paskakasan, ja sinne se Niilo sit mätkähti. Että tervetuloa vaan Laitilaan, life is shit!
Sari tietty kauhuissaan kiskomaan Niiloa pois sieltä paskakasasta, ja tämän taistelun tuloksena Niilo oli kierähtänyt tarhan aidan ulkopuolelle. Ja siitä Sari vielä enemmän kauhuissaan tunkemaan sitä varsaa takaisin tarhan puolella, tuloksena rimpuileva paskainen vastasyntynyt varsa, joka oli ottanut tarhan sähköaidasta sen tuhannen sähköiskua! Voi helvetti, onko tää nyt sitä tavoitteellista kasvatusta, kysyn vaan!?
Kaikesta tästä kuitenkin selvittiin, riipivästä alusta huolimatta Niilosta on tullut näköjään ihan valtavan kokoinen nuorimies, joka jumalauta uskaltaa jo isotella mullekin, talon ainoalle oikealle jalostusoriille!!!
Eidan elämään kuuluu kaikkien sattumusten jälkeen oikein hyvää, ja ehkä tästä pikkuhiljaa Eidan hyvin alkaneet ajoharjoituksetkin jatkuvat! Niistä saatte varmasti jotain raportteja ajan kuluessa!
Ohessa vähän kuvia Eidasta ja tietty tunnaribiisi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti