Vaikka tuossa julistinkin että kuorma-auto on se ainoa oikea kuljetuksen muoto meille ER-hevosille, on kuulemma hevosia ollut tapana kuljettaa ihan trailerissakin. Tosin rotumme edustajat ovat usein sen verran isoja, että usea traileri on vähän ahtaanoloinen. Siitä huolimatta siinä pitäisi jonkin verran pystyä matkustamaan, ja juuri tästä syystä olen kokenut erittäin hyväksi sen että traileriin pääsee rauhassa tutustumaan ennen suunniteltua matkustusta.
Meillä pidettin eräänä sunnuntaipäivänä juurikin tämmöiset trailerisulkeiset, ja ihmettelen suuresti miten kaikista pihallamme jököttävistä elukoista siihen treeniin piti napata juuri mut... Tarvitaan kuulemma blogimateriaalia. Arvasin että julkisuudella on varjopuolensa. No, kun minut kerran oli pyydystetty tehtävää suorittamaan, käydäänpä se nyt yhdessä läpi:
Lähtökohtaisesti ajatus on sellainen että traileri pitää jollain konstilla saada tuntumaan kivalta paikalta, tai edes sen verran siedettävältä että sinne on mukava kävellä. Sisustuksellisesti traileri on vähän haastava, mutta tässä kohtaa onkin sillä ihmisellä iso vastuu. Se koko tilanne kun pitäisi saada miellyttäväksi, ja miellyttävyyteen ei kuulu melskaaminen, kiireessä sohiminen sun muut tempaukset, joita joskus näkee tehtävän.
 |
| Kohtaaminen trailerin kanssa, mahtuuko ylväs ori tuonne varmasti? |
Meillä se aloitettiin ihan vaan suoraan tallista, käveltiin trailerin taakse, sain hetken katsastaa mm. harjakorkeuden ja tarkastaa lastaussillan tukevuuden. Sen jälkeen alkaa kärsivällisyyttä vaativa osuus, nimittäin sinne traileriin kävely. Meillä on siitä mukavaa että ei haittaa vaikka siinä vähän aikaa ihmetellään, tuo omistaja antaa meille kivasti aikaa, mutta on se sen verran skarppina, että ei päästä meitä esimerkiksi peruuttamaan pois kohteesta, vaan ainoa tie on eteenpäin, vaikka askel tänään ja toinen huomenna.
 |
| Eiku eteenpäin vaan! |
Tutun ihmisen vierellä oli kiva kävellä traileriin, vaikka se onkin vähän epämiellyttävä laitos. Kun päästiin sisälle, oltiin vaan hetki, ja peruutettiin takaisin ulos. Näin toistettiin muutama kerta, jotta ymmärsin ettei trailerissa tapahdu mitään ikävää. Siellä trailerissa ollessani en myöskään saanut omin nokkineni lähteä peruuttamaan ulos, vaan topakka prrr pysäytti mut niille jalansijoille ja odotin seuraavaa ohjetta.
 |
| Rohkeutta pappa! |
Aina välillä sain vähän aivohierontaa, kun kuulemma vaikutin vähän huolestuneelta! Raukeasta ilmeestä huolimatta haluan korostaa olevani pesunkestävä villihevosten kuningas, valokuvat on niin armottomia, kun ne vangitsee just nämä arvolleni epäsopivat ilmeet ja eleet...
 |
| Hieronnan jälkeen avoimin mielin kohti tuntematonta. |
 |
| Hei tämä ei satukaan! |
 |
| Eikä vieläkään tunnu missään! |
 |
| Siis jos joku olis kertonut että täällä on buffet-pöytä katettuna niin olisin asunut täällä jo jonkin aikaa! Nam, kauraa! |
 |
| Ja sama takaperin! |
 |
| Huh, taas tukevaa maata kavioiden alla1 |
Aivohieronnan jälkeen olin taas valmis seuraavaan vaiheeseen eli kävelemään traileriin vähän ahtaammasta välistä. Nämä ekat kikkailut oli tehty niin että trailerin väliseinä oli avattu, ja kun totesin että sinne kävely on helppoa ku heinänteko, panokset koveni! Eli väliseinä keskelle, ja sinne piti sit ujuttautua! Kieltämättä vähän otin kylkikontaktia, mutta Sari meni niin rohkeasti edellä että ajattelin seurata sitä lähes yhtä rohkeasti! Ja yllätys yllätys, hengissä selvittiin siitäkin!
 |
| Kylkikontakti vähän jännitti... |
 |
| ...mutta mahduin, kuulemma nippanappa! |
 |
| No niin, luukut kiinni ja matkalle, ei tässä ole koko päivää aikaa odotella. |
Ja kun lastaus on suoritettu ylläolevan kaavan mukaan, on lopputulos kuvan oloinen; itse olen sitä mieltä että eipä siinä nyt ollut mitään ihmeellistä, tää on niin nähty. Sari vaikuttaa aidosti ylpeältä meikäläisestä, on se jännä juttu miten pienestä se on kiinni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti