Kuka on kukin Laitilassa!

No niin, nyt kun ei noista meikäläisen treeninpoikasista olla vielä saatu mitään kuvamateriaalia, kun touhutaan aina ton Sarin kanssa kahdestaan, niin pidetään tässä välissä pieni esittely tilamme hevosista ja muista eläimistä. Ymmärrän että olette pettyneitä tähän päätökseen, blogissa pitäisi minunkin mielestä käsitellä vain ja ainoastaan minua, mutta suotakoon näille muille vähäpätöisille otuksille osa julkisuuden valokeilasta! Lupaan palata blogin varsinaiseen tarkoitukseen, eli treenipostauksiin heti kun saamme edes joitain kuvia ko. tilanteista!

Eli, meitä hevosia on tilalla 8. Kahden kulttuurin välinen kuilu on valtava, sillä meistä (onneksi) valtaosa eli 5 on ER-hevosia ja loput 3 suomenhevosia. Kuulemma kulttuurierot ovat niin vahvat, ettei meitä voi pitää edes samassa laumassa. Noi suomenhevoset on ihan sekoja, ne vaan toitottaa siitä talvisodasta jossa (kuulemma) heidän isovanhempansa taisteli, ja joiden ansiosta saadaan nyt nauttia tästä ihanasta maasta. Sit jos niille vähän kertoo totuuksia siitä miten meidän esivanhempamme on mm. nähnyt Neuvostoliiton kaatumisen, niin ne vetää herneet nenään heti ja ryhtyy aika vahvalle puolustuskannalle. Tuo keskustelu on selvästi niin arka paikka heille, etten oo sit enempää lähtenyt haastamaan, vaikka me kaikkihan tiedämme kuka sen haasteen voittaisi, vai mitä?!
Ja oon kyllä huomannut pienen aukon heidän tarinassaan, jos kerta se talvisota on niin koettu ja nähty, miks ihmeessä nämä pelkää ilotulituksia? Eikö ne talvisodan paukut ollu kuitenkin aika paljon pahempia ku pari pikkukiinalaista? No, kukin muodostaa oman elämänkertansa, perustuu se sit muunneltuun totuuteen tai ei.

Meidän hevosten lisäksi täällä asustaa 2 koiraa, Demi ja Takku, joista erityisesti Takku on todella ärsyttävä... Se käy aina ärsyttämässä tossa aidalla, onneks se tajuaa lähteä kun vähän polkasen jalkaa. Demi on sentään järkevä, ei oo ihan iholla.

Ja pari-kolme kissaakin tossa pyörii, ne ei aiheuta onneks mitään tilanteita kun ovat ihan omissa maailmoissaan.

Mutta sitten, se kaikista ärsyttävin otus, eli Possu! Kyllä, se on minisika ja nimeltään Possu. Siis miten mielikuvituksetonta antaa possulle nimeksi Possu... Sehän vasta mukavaa olis ku meidätkin olis nimetty Heppa 1,2 ja 3 tyyppisesti. No, oli miten oli, tää kyseinen possu on aivan tajuton. Se luulee omistavansa koko tilan, kikkailee ympäri tiluksia ja röhkii mennessään. Se siis syö meidän ruohoa, omenoita, porkkanoita, leipiä ja ajankuluksi vielä nostaa perunatkin maasta, luonnollisesti syö nekin. Ja pari kertaa se on muka vahingossa tullut mun tarhaan!!! Jumankauta, voin kertoa että lähtönopeuteni oli salamaan verrattavissa kun ajoin sen pois mun mailta! Possun onneksi silläkin on hyvä lähtönopeus, se on tommoseksi munakoisoksi yllättävän nopea lyhyillä matkoilla!  Että tämmösillä kavereilla täällä pitää tulla toimeen, mä esittelen nää mun hevosystävät vielä omissa postauksissaan, ettei varmasti jää mitään kertomatta.

Laitan tähän nyt edes yhden kuvan, kun tiedän että niitä kuvia kaipaatte! Tässä erikoisella kuvakulmalla otetussa potretissa on Niilo, eli Nils Holgerson, semmonen kaveri joka luultavasti on tällä hetkellä kasvanut jopa mua isommaksi... Se on ollu koko kesän laitumella, ja tulee ensi viikolla kotiin. Saas nähdä kuka elvistelee ja kenelle....