sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Kirmaamisen jalo taito

Toisilla sitä on ja toisilla ei.

Meitsillä on. Se on kuulkaa semmonen juttu että aina silloin kun Sari raahaa meidät pellolle, niin siitä pitää ottaa ilo irti sillä me nykyajan villihevoset saamme vain harvoin nauttia siitä villihevoselle kuuluvasta vapaudesta.

Eilen tästä vapaudesta sai nauttia meitsin lisäksi Niilo, ja meistä olis pitänyt ottaa kuulemma jotain promokuvia, jota varten oikein jouhet selvitettiin ja niin pal kamalasti meitä harjattiin. Pah promokuville, ny rillataan!
Meitsin tavaramerkki, pystyynhyppy. Toimii aina.


Kato mua, niin oon komia!

Poing poing!


Tää olis kuulemma ratsastettaessa toivottava takaosan työntö, arvaatte varmaan että meitsi ei ratsastuksessa näin paljon panosta...


Niilo kaatui.

Sätkien yritti nousta ylös.




Niilon näkemys eteenalasvenytyksestä.


Jalat kohti kattoa!
Kyllä lauantai oli hyvä päivä, mä näytin kaikille miten lujaa mä juoksen ja varmasti sain taas muutamia faneja ohiajavista naapureista!

Se on sitä oikeanlaista peeärrää se!

Valmet

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti