tiistai 4. kesäkuuta 2013

Kuvapläjäys Niilon orilaidunavajaisista

Huh huh, onpa aika rientänyt eikä armon orjani ole blogiin sanaakaan päivittänyt, vaikka on tässä nyt sentään jotain tapahtunut...

Otetaan nyt vaikka ensin haltuun toi mainitsemisen arvoinen asia että pääsin Niilosta eroon lähes koko kesäksi, kun se lähti toukokuun lopussa orilaitumelle. Huh, it is goog to be the only king! (Kilmisteriä ei vielä lasketa, vaikka se yrittääkin jo isotella ihan kaikille...)

Niilo meni Sarin suosimalle Kylämäen orilaitumelle, jossa oli 30.05. laitumellelaskupäivä. Siellä oli siis paikallislehden toimittajakin, ja ihmeen paljon porukkaa katsomassa kun 1,2,3 ja 4-vuotiaat oman elämänsä sankarit päästettiin laitumelle. Ryhmiä oli 2, noille 1- ja 2-vuotiaille omansa ja 3- ja 4-vuotiaille oma. Niilo siis luonnolisesti meni tähän vanhempien ryhmään.

Matka sujui joutuisasti, jonkin verran paikan päällä Niilo joutui odottelemaan autossa kun siellä oli yks mestari karannut ja sitä sit metsästettiin. Niilo on kyllä ihmeen lunki, se vaan seistä möllötti autossa eikä edes kuopinut tai tehnyt mitään muutakaan hölmöä vaikka joutui vähän odottelemaan. Mä olisin jo paiskinut väliseinät uuteen uskoon, mutta eipä mua tonne laitumelle kuulemma olis päästettykään...

Niilon laumassa oli yks valkoinen paholainen, joka kävi haastamassa riitaa kaikkien kanssa vuorotellen, mutta muuten porukka oli oikein mukavan oloinen. Niilokin joutui sit muutaman kerran vähän painimaan, vaikka olis vaan halunnut syödä.

Moni kyllä ihmetteli Niilon rotua ja kokoa, ja Sari saikin aika monelle tavata "Eestin Raskas Vetohevonen" sen päivän aikana, ja sitä korkeutta kun ei ollu tullu kotona mitattua, niin arvioitiin että yli 175 cm ainakin. HUPS, se on siis isompi ku meikkis.

Olipa siellä tuttujakin, nimittäin Varsinais-Suomen Hevosjalostusliiton tunnistaja, joka luonnollisesti on tavannut Niilon 3 vuotta sitten. On kuulemma vähän muuttunut!

No niin, löpinät sikseen, alla kuvasarja päivästä. Kuvaaja (Sari) oli aika kipeä tuona päivänä, joten kuvat on vähän laadullisesti heikkoja, mutta pääasia että edes jossain näkyy vähän hevosta!

Tossa se lauma sit odottaa...
Sinne vaan joukkoon tummaan!
Valkoinen paholainen kuvassa oikealla...
Ja sit se pakollinen eka matsi.
Se oli nopeasti ohi, Paholainen huomas jo uuden haastajan.
Ja Niilo pääsi syömään.
Joku toinenkin tuli haastamaan, kovin pieneltä se tossa näyttää.
Tää tuli sit ihan ystävällismielisesti esittäytymään.
Me ollaan ainakin kamuja!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti