Päivää, olen Hiiri, Talli Hiiri.

Se on morjensta vaan kaikille! Villi huhu kiertää Laitilassa että täällä on jollain itseään täynnä olevalla luonnonkiharaisella pellavapäähevosella joku oma blogi, jossa se hehkuttaa oman itsensä ylivertaisuutta eikä juuri anna puheenvuoroja muille. Aivan pienellä hakkeroinnilla pikku käpäläni löysivät blogin ja tässä sitä nyt ollaan, tämä hiiri varastaa nyt Valmetin julkisuudesta sen kuuluisan vartin!

Eli, täsä mää olen! Miälenvikaista, me hiiret ollaan ääntäkin nopeampia mutta niin se vaan on että meistä kuvauksellisimmat malttaa joskus pysähtyä kuvattavaksikin! Ei huono, vai mitä?

Elelen siis täällä Sarin tallissa, ja tiedän mitä ajattelette "iik, hiiri, tallissa" No, myönnän toki että suvussamme on joitain mustia lampaita jotka tekee paljonkin tuhoja ja on vaan riesaksi, mutta tovin tätä seuranneena (ja useita sukulaisteni hämäräperäisiä kuolemantapauksia todistaneena) olen päättänyt ottaa toisenlaisen lähestymistavan. Meillä on ton Sarin kanssa diili, mä en tuhoa mitään Sarin omaisuutta niin Sari ei riistä mun henkeä. Fair play, oon vielä liian nuori kuolemaan. Täällä on sikäli vähän haastavat olosuhteet, kun kaikki hevosten rehut (joita rakastan) on semmosissa lukituissa muovilaatikoissa, joihin ei hiiret pääse, joten ruoka pitää etsiä sit jostain muualta. Onneksi Sarilta välillä putoaa vähän kauraa lattialle, ja tossa naapurikarsinassa asuu semmonen Possu, jolla on paha tapa levitellä ruokaa vähän sinne sun tänne. Myös Possun kuivatut leivät on mun herkkua. Ne leivätkin on semmosessa laatikossa, mutta oon oppinut avaamaan sen kannen, vaikka Sari ei sitä uskonutkaan.
Ruokapuolen hankkiminen on siis kohtalaisen helppoa, mutta juomatarjoilu on tämmöselle lyhytjalkaiselle jyrsijälle vähän kinkkisempi juttu. Jostain syystä Sari ei oo (ainakaan vielä) laittanut mulle omaa juoma-astiaa, joten pitää sit käydä siinä Possun juomakupilla lipittämässä vettä, ellei ulkona oo sopivia lammikoita. Tää Possun juoma-astia korkeine reunoineen on  koitunut tosi monen sukulaiseni kohtaloksi, en tiedä onko ne ollu juomassa vai uimassa, mutta aamulla ne ei oo enää tehny kumpaakaan. (hiljainen hetki...)

Täällä elely on aika leppoisaa, täällä ei oo näkynyt kissojakaan vähään aikaan, ja noi Sarin koirat ei oo saalistajia sanan varsinaisessa merkityksessä, joten kun vaan muistaa varoa ettei osu hevosten kulkureitille niin kyllä tässä vielä tovi tanssahdellaan!

Katsotaan josko toi Sari onnistuis nappaamaan musta vielä lisääkin kuvia, lupaan tulla päivittämään kuulumisiani taas jossain välissä!