Se ei luonnollisestikaan tee hyvää mun machoimagolle, mutta oon laskenut sen niin että nää pikkulikat vaatii multa paljon vähemmän ku esimerkiksi toi Sari, joten kyllä mä aina silloin tällöin voin niitä tuolla metsässä kannella. Sarin kanssa ollaan aina niin tosissaan töissä, joten tää on ihan kivaa vaihtelua mun herkällesielulle.
Viikonloppuna oli taas työrupeama, ensin tehtiin pikkutytön kanssa vähän risusavottahommia, se on mukavaa hommaa kun rauhassa edetään ja aina kuorman lastauksessa ja purussa saa ihan rauhassa seisoskella ja syödä. Ei haittaa vaikka pikkutyttö ohjas mut välillä metikköön, mä odotin niin kauan että hän sai ohjat selvitettyä ja ohjattua mut taas tielle. Kyllä siitä vielä metsuri tulee!
Risusavotan jälkeen vaihdettiin valjaat satulaan ja maastolenkkihän siitä tuli. Siinäkin onnistuin napsimaan aika paljon sapuskaa suuhuni, vaikka kuulemma ihan niin paljon ei olis tarvinnut syödä. Minkäs teet, me kylmäveriset eletään syödäksemme.
 |
| Ylpeä kuski! |
Aika kauan siinä meni, mutta vihdoinkin pääsin nauttimaan varsin ansaitusta heinäannoksesta ja pikkutyttö lähti onnellisena kotiin.
 |
| Ei riemulla rajaa kun Valmetilla aj... eiku ratsastaa! |
Taas on päivän hyvä työ tehty!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti