keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

Tyhjänä palaavan trailerin tarina

Se että Sari pakkaa traileria kuntoon illalla itku silmässä, ei ole meidän hevosten kannalta ikinä hyvä juttu.

Näin kävi eilen illalla, ja kyllä siinä jokainen meistä vähän nieleskeli, että kenen kohdalle lähtö koittaa.

Aamulla se selvisi, itse pääsin pälkähästä, mutta tuo vanharouvasuokki Mari oli tullut tiensä päähän. Sillä on vähän etujalat reistailleet, ja nyt oltiin siinä tilanteessa että se ontui jo käynnissäkin hieman, joten päätös Marin lähdöstä tuli kuulemma tehtyä aika nopeasti.

Mari tallusteli luottavaiseen tapaansa traileriin aamulla, ja kuulemma yhtä luottavaisesti se tallusteli teurastamon siltaakin pitkin, ihmisen perässä. Jos se täällä 13 vuodessa jotain oppi, oli se ihmiseen luottaminen, ja se on kyllä opeista suurin.

Itsehän en näistä ihmisistä niin välitä, mutta kyllähän mäkin nyt niihin silloin tällöin luotan. Lähinnä luotan siihen että mua palvellaan mitä nöyrimmin. Mä oonkin kuulemma niin erikoinen tapaus, ettei toista ole.

Olkoon tämä postaus kunnianosoitus Marille, tuolle 18-vuotiaalle suomenhevosrouvalle, joka ei muuten lämmennyt mun rakkaudenosoitusyrityksille sitten kertaakaan! Se eukko oli puhdasta teflonia!




Rest in peace, R.R. Mari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti