Tänään koitti risusavotan toinen otos. Tänään rouvat Eida ja Ransu pääsivät ensimmäiseksi tulille, he tietysti pääsivät aika helpolla ja Sari taas raahasi heidän puolestaan risuja kotiin, rouvien tehtävä oli vaan kauhistella sitä ikävää ääntä siinä vierellä.
Yllättävää oli että Eida otti tilanteen niin rauhallisesti ettei me muut meinattu sitä ollenkaan uskoa, Eida on yleisesti ottaen aika epäileväinen kaikkea kohtaan. Ransu tapansa mukaan töhisi ja kohkasi, mutta pysyi kuitenkin jokseenkin kuulolla. Ransulla on nyt vähän sairaslomaa, kun sen kaviot ei tykkää tosta kosteudesta joka täälläpäin Suomea nyt vallitsee, ja sen takia on vähän kerännyt energiaa. Kaviot alkaa taas parantua, joten kohta pääsee Ransukin taas hommiin.
Meitsin vuoro oli seuraavana, Sari väkersi selustimesta, satulavöistä ja erilaisista remmeistä epämääräisen näköiset kevyet valjaat ja pääsin tällä kertaa vetämään oikein vetokarttua perässäni. No, sana vetokarttu on vähän paljon luvattu, se nyt vaan oli semmonen vanha laudanpätkä jossa on meidän harjoitusketjuaisat kiinni. Sain yhden metsäreissun tehtyä, tuotua siis yhden vaivaisen risun kotiin, ja naps vaan meni kurvissa karttu rikki kun epähuomiossa astuin sen päälle. Voi perkele, oikein harmitti kun piti siltä erää hommat lopettaa, mä olin jo aika fiiliksissä, näytin mun muijille että kyllä mä nää hommat hoidan!
Ennen Niilon työrupeamaa Sari kaivoi vanhojen hevostyökoneiden joukosta vanhan rautaisen vetokartun, ja sehän kestää! Niilon tehtävänä oli tottua tähän kamalaan, rämisevään karttuun. Se olikin tälle noviisille vähän kovempi pala, muutaman kerran Niilo ja Sari sahas tota metsätietä edestakas ennen kuin laite oli Niilolle edes kohtalaisen ok. Ja saanen huomauttaa, vielä ei päästy edes siihen tilanteeseen että Niilo olisi vetänyt karttua, vaan Sariparka sitä raahas perässään... Varsinaista työhevosmeinkiä...
Päivän paras hetki koettiin kuitenkin illalla, Ransu nukkui mun viereisessä karsinassa ja sillä on kiima!!!
Mistähän sitä näkeekään unta???
Valmet
sunnuntai 26. heinäkuuta 2015
sunnuntai 19. heinäkuuta 2015
Risusavotta
Tänään oli pitkästä aikaa vähän laatuaikaa, nimittäin Sari kaappas mut tarhasta ja lähdettiin maastoon kävelylle. Ihan vaan rennosti talutellen, kun Sari ei oo pitkään aikaan ehtinyt tehdä meidän kanssa mitään muuta ku harjata, joten ajatteli kai aloittaa tälleen lempeästi.
Eikä kyllä parane valittaa, ilma oli juuri sopivan viileä, ruoho oli maistuvaa eikä puiden lehdetkään huonolta maistuneet. Pari kertaa mun askel oli kuulemma liian ripeä ja Sari tuttuun tapaansa taas pärisi ja meitsi tietty kuuliaisena hevosena jarrutin, ja taas oli harmonia kohdallaan.
Takaisin päin tullessa Sari sai huikeen idiksen ja otti tien varresta mukaansa pitkän koivunoksan, ja raahas sen kotipihaan polttopuiksi. Mä vähän sitä ihmetellen katoin, että mitä se tommosia tikkuja perässään repii, mutta kun mulla ei ollu valjaita, ei niitä puita voinut mitenkään muutenkaan kotiin saada. Ja kuulemma on ihan hyvä taas treenata vähän tätä työajoa, ettei tämmöset epämääräiset äänet hermostuta mun herkkää mieltäni. Ja samalla tuli treenattua sitä helvetin ärsyttävää hitaasti kävelyä, jota kuulemma työhevosilta ehdottomasti vaaditaan. Se on kyllä perseestä.
Luulin että homma olis sillä selvä kun kotimatkalla tuotiin se yks kräki kotiin, mutta ei, Saripa päätti että käännytään takaisin ja haetaan lisää niitä perkeleen tikkuja. Muutaman kierroksen jälkeen mulla alkoi vähän jo hermo kiristää, ja viimeisen oksan nostin itse maasta hampaillani, alkoi sen verran vituttaa se Sarin repiminen. Sen jälkeen mä pääsinkin takaisin tarhaan relaamaan, ja Sari kiusas vielä Vipiä ja Niiloa samalla risusavotalla.
Niillä ei kuulemma mennyt hermo ollenkaan, edes Niilo ei pyörtynyt vaikka yleensä on aika herkkä kaikille äänille. Kai sille on tullut järkeä päähän, onhan se jo sentään 5-vuotias.
Huomenna kuulemma homma jatkuu, plääh. Mä olisin voinut lepäillä vielä pari kuukautta, helposti...
Valmet
Eikä kyllä parane valittaa, ilma oli juuri sopivan viileä, ruoho oli maistuvaa eikä puiden lehdetkään huonolta maistuneet. Pari kertaa mun askel oli kuulemma liian ripeä ja Sari tuttuun tapaansa taas pärisi ja meitsi tietty kuuliaisena hevosena jarrutin, ja taas oli harmonia kohdallaan.
Takaisin päin tullessa Sari sai huikeen idiksen ja otti tien varresta mukaansa pitkän koivunoksan, ja raahas sen kotipihaan polttopuiksi. Mä vähän sitä ihmetellen katoin, että mitä se tommosia tikkuja perässään repii, mutta kun mulla ei ollu valjaita, ei niitä puita voinut mitenkään muutenkaan kotiin saada. Ja kuulemma on ihan hyvä taas treenata vähän tätä työajoa, ettei tämmöset epämääräiset äänet hermostuta mun herkkää mieltäni. Ja samalla tuli treenattua sitä helvetin ärsyttävää hitaasti kävelyä, jota kuulemma työhevosilta ehdottomasti vaaditaan. Se on kyllä perseestä.
Luulin että homma olis sillä selvä kun kotimatkalla tuotiin se yks kräki kotiin, mutta ei, Saripa päätti että käännytään takaisin ja haetaan lisää niitä perkeleen tikkuja. Muutaman kierroksen jälkeen mulla alkoi vähän jo hermo kiristää, ja viimeisen oksan nostin itse maasta hampaillani, alkoi sen verran vituttaa se Sarin repiminen. Sen jälkeen mä pääsinkin takaisin tarhaan relaamaan, ja Sari kiusas vielä Vipiä ja Niiloa samalla risusavotalla.
Niillä ei kuulemma mennyt hermo ollenkaan, edes Niilo ei pyörtynyt vaikka yleensä on aika herkkä kaikille äänille. Kai sille on tullut järkeä päähän, onhan se jo sentään 5-vuotias.
Huomenna kuulemma homma jatkuu, plääh. Mä olisin voinut lepäillä vielä pari kuukautta, helposti...
Valmet
maanantai 29. kesäkuuta 2015
Alkaa eukotkin lämmetä!!!
Nyt on kuulkaa kesä!
Se on kuulemma ollut jo muutaman viikon, mutta täällä meidän kylillä on satanut just sen muutaman viikon, ni ei oo paljon kesätunnelmiin päästy! Hyvä ettei olla jo talvikarvaa kasvattamassa takaisin, sen verran kalseaa touhua on ollut.
Mutta viikonloppuna se viimein tapahtui, kesä tuli ja sen myötä ensimmäinen, ainakin mun nenään osunut, kiimapisu!
Ollaan aina välillä mun muijan Eidan kanssa vierekkäisissä karsinoissa yötä, kun toi Sari haluaa tietty seurata että onko se Eida enää ollenkaan suosiollinen mun lemmenlurituksille. Yleensä ei oo ollut, mutta kyllä meitsi silti yrittää, ihan joka ikinen kerta!
Nyt viimein koko alkuvuoden kestänyt yritys tuotti tulosta, ja Eida osoitti edes jonkinlaista kiinnostusta mua kohtaan. Huh, viimeinkin, olin hetken jo huolissani onko mun seksuaalinen viettelyvoima kadonnut. Ei ollut.
Nyt aletaan vähän laskea jotain kiimakiertopäiviä, ja seuraavaan tai sitä seuraavaan kiimaan sitten otetaan myös herraisoherra mukaan säveltämään.
Maltan tuskin odottaa Eida!
Tää kalliokiipijäRansu ei tajuu mistään lemmenlurituksista just nyt mitään, se vaan chillaa kalliolla, kukkulalla!
Se on kuulemma ollut jo muutaman viikon, mutta täällä meidän kylillä on satanut just sen muutaman viikon, ni ei oo paljon kesätunnelmiin päästy! Hyvä ettei olla jo talvikarvaa kasvattamassa takaisin, sen verran kalseaa touhua on ollut.
Mutta viikonloppuna se viimein tapahtui, kesä tuli ja sen myötä ensimmäinen, ainakin mun nenään osunut, kiimapisu!
Ollaan aina välillä mun muijan Eidan kanssa vierekkäisissä karsinoissa yötä, kun toi Sari haluaa tietty seurata että onko se Eida enää ollenkaan suosiollinen mun lemmenlurituksille. Yleensä ei oo ollut, mutta kyllä meitsi silti yrittää, ihan joka ikinen kerta!
Nyt viimein koko alkuvuoden kestänyt yritys tuotti tulosta, ja Eida osoitti edes jonkinlaista kiinnostusta mua kohtaan. Huh, viimeinkin, olin hetken jo huolissani onko mun seksuaalinen viettelyvoima kadonnut. Ei ollut.
Nyt aletaan vähän laskea jotain kiimakiertopäiviä, ja seuraavaan tai sitä seuraavaan kiimaan sitten otetaan myös herraisoherra mukaan säveltämään.
Maltan tuskin odottaa Eida!
 |
| Ihana muija! |
keskiviikko 24. kesäkuuta 2015
Tyhjänä palaavan trailerin tarina
Se että Sari pakkaa traileria kuntoon illalla itku silmässä, ei ole meidän hevosten kannalta ikinä hyvä juttu.
Näin kävi eilen illalla, ja kyllä siinä jokainen meistä vähän nieleskeli, että kenen kohdalle lähtö koittaa.
Aamulla se selvisi, itse pääsin pälkähästä, mutta tuo vanharouvasuokki Mari oli tullut tiensä päähän. Sillä on vähän etujalat reistailleet, ja nyt oltiin siinä tilanteessa että se ontui jo käynnissäkin hieman, joten päätös Marin lähdöstä tuli kuulemma tehtyä aika nopeasti.
Mari tallusteli luottavaiseen tapaansa traileriin aamulla, ja kuulemma yhtä luottavaisesti se tallusteli teurastamon siltaakin pitkin, ihmisen perässä. Jos se täällä 13 vuodessa jotain oppi, oli se ihmiseen luottaminen, ja se on kyllä opeista suurin.
Itsehän en näistä ihmisistä niin välitä, mutta kyllähän mäkin nyt niihin silloin tällöin luotan. Lähinnä luotan siihen että mua palvellaan mitä nöyrimmin. Mä oonkin kuulemma niin erikoinen tapaus, ettei toista ole.
Olkoon tämä postaus kunnianosoitus Marille, tuolle 18-vuotiaalle suomenhevosrouvalle, joka ei muuten lämmennyt mun rakkaudenosoitusyrityksille sitten kertaakaan! Se eukko oli puhdasta teflonia!
Rest in peace, R.R. Mari
Näin kävi eilen illalla, ja kyllä siinä jokainen meistä vähän nieleskeli, että kenen kohdalle lähtö koittaa.
Aamulla se selvisi, itse pääsin pälkähästä, mutta tuo vanharouvasuokki Mari oli tullut tiensä päähän. Sillä on vähän etujalat reistailleet, ja nyt oltiin siinä tilanteessa että se ontui jo käynnissäkin hieman, joten päätös Marin lähdöstä tuli kuulemma tehtyä aika nopeasti.
Mari tallusteli luottavaiseen tapaansa traileriin aamulla, ja kuulemma yhtä luottavaisesti se tallusteli teurastamon siltaakin pitkin, ihmisen perässä. Jos se täällä 13 vuodessa jotain oppi, oli se ihmiseen luottaminen, ja se on kyllä opeista suurin.
Itsehän en näistä ihmisistä niin välitä, mutta kyllähän mäkin nyt niihin silloin tällöin luotan. Lähinnä luotan siihen että mua palvellaan mitä nöyrimmin. Mä oonkin kuulemma niin erikoinen tapaus, ettei toista ole.
Olkoon tämä postaus kunnianosoitus Marille, tuolle 18-vuotiaalle suomenhevosrouvalle, joka ei muuten lämmennyt mun rakkaudenosoitusyrityksille sitten kertaakaan! Se eukko oli puhdasta teflonia!
torstai 28. toukokuuta 2015
Lemmy laitumella
Täällähän on ollut varsin hiljaista, ja se ei kyllä käy laatuun.
Tolla Sarilla on ollut kuulemma kaikenlaista, työmatkoja ja jotain ihme firman bileiden järjestämistä. Täällä olikin viikonloppuna aika railakas porukka bailaamassa, onneks me saatiin olla rauhassa. Mun tehtävä oli toimia talutusratsastuksessa, luojan kiitos porukat oli niin huppelissa ettei uskaltanut tulla ratsastamaan!
Sari oli vähän murheissaan kun ei päässyt seuraamaan Kylämäen laitumellelaskua, mutta sillepä tupsahti sähköpostiin kuvia Lemmystä, jotka taitava hevosvalokuvaaja Leena Kahisaari on ottanut.
Nauttikaa, ja Leenalle iso kiitos näistä!
Tolla Sarilla on ollut kuulemma kaikenlaista, työmatkoja ja jotain ihme firman bileiden järjestämistä. Täällä olikin viikonloppuna aika railakas porukka bailaamassa, onneks me saatiin olla rauhassa. Mun tehtävä oli toimia talutusratsastuksessa, luojan kiitos porukat oli niin huppelissa ettei uskaltanut tulla ratsastamaan!
Sari oli vähän murheissaan kun ei päässyt seuraamaan Kylämäen laitumellelaskua, mutta sillepä tupsahti sähköpostiin kuvia Lemmystä, jotka taitava hevosvalokuvaaja Leena Kahisaari on ottanut.
Nauttikaa, ja Leenalle iso kiitos näistä!
 |
| Moro moro! |
 |
| Ketäs te ootte? |
 |
| Nää on hyviä kundeja, tää voi olla mun posse! |
 |
| Ollaanko kavereita? |
 |
| Täysii!!! |
 |
| Terkut Laitilaan, hyvin täällä pärjätään! |
perjantai 22. toukokuuta 2015
Kutsu laitumelle laskuun
Se olis kuulkaa taas se aika vuodesta kun meidän tilalta on lähtenyt yksi ärrrrrsyttävä oripoika kesäsiirtolaan Marttilaan.
Sarilla on ollut ja on edelleen kaikenlaista työreissua, joten Lemmy vietiin Marttilaan jo tiistaina, vaikka varsinainen laitumellelaskupäivä on tänään, perjantaina.
Sari ei ollut Lemmyn voinnista yhtään huolissaan, eniten murhetta aiheutti se että tallinpitäjä joutuu taluttamaan varsin virkeän ja reaktiivisen Lemmyn kilometrin päähän sinne varsinaiselle laitumelle.
Kun mitään ei ole kuulunut, olemme siis siinä uskossa että molemmat ovat päässeet ehjänä laitumelle asti, Lemmy ja tallinpitäjä.
Sanoivat tallilla että Lemmyn liike, erityisesti ravi, näyttää ihan kouluhevosen liikkeeltä. Sari joutui toppuuttelemaan että tää on tämmönen työhevonen, ei sen todellakaan tarvis nostella jalkojaan noin paljon, eikä varsinkaan noin rivakkaan tahtiin! No, minkäs sitä jaloilleen mahtaa!
No niin, eli menkää tänään Kylämäen Hevostilalle, Marttilaan ja bongatkaa 1-vuotiaiden oriiden laidunriemut klo 14-15 ja 2-3 vuotiaiden (eli Lemmyn jengin) bileet klo 15-16.
Tää mainos olis nyt tässä, piakkoin ihan oikeetakin asiaa!
Sarilla on ollut ja on edelleen kaikenlaista työreissua, joten Lemmy vietiin Marttilaan jo tiistaina, vaikka varsinainen laitumellelaskupäivä on tänään, perjantaina.
Sari ei ollut Lemmyn voinnista yhtään huolissaan, eniten murhetta aiheutti se että tallinpitäjä joutuu taluttamaan varsin virkeän ja reaktiivisen Lemmyn kilometrin päähän sinne varsinaiselle laitumelle.
Kun mitään ei ole kuulunut, olemme siis siinä uskossa että molemmat ovat päässeet ehjänä laitumelle asti, Lemmy ja tallinpitäjä.
Sanoivat tallilla että Lemmyn liike, erityisesti ravi, näyttää ihan kouluhevosen liikkeeltä. Sari joutui toppuuttelemaan että tää on tämmönen työhevonen, ei sen todellakaan tarvis nostella jalkojaan noin paljon, eikä varsinkaan noin rivakkaan tahtiin! No, minkäs sitä jaloilleen mahtaa!
No niin, eli menkää tänään Kylämäen Hevostilalle, Marttilaan ja bongatkaa 1-vuotiaiden oriiden laidunriemut klo 14-15 ja 2-3 vuotiaiden (eli Lemmyn jengin) bileet klo 15-16.
Tää mainos olis nyt tässä, piakkoin ihan oikeetakin asiaa!
torstai 14. toukokuuta 2015
Perkeleen pörinää
Tänään oli kyllä helvetin ärsyttävä päivä. Aurinko paistoi koko päivän, ja sehän olisi tarkoittanut normaalina arkipäivänä leppoisaa torkkumista tarhassa. Mutta ei, tänään oli joku ihme pyhäpäivä, ja Sari ja Arska oli tietty koko päivän kotona ja teki kaikkensa meidän rauhaa häiritäkseen.
Aamusta asti kauhee kolina ja tavaroiden siirtely, jotain ihme pihan siivoomista kuulemma. Sit Niilo ja Lemmy vietiin laitumelle, jossa ne kuulemma teki kaikki kevätjuhlaliikkeet, eikä juuri tällä kertaa Sarilla ollut kameraa mukana.
Mä en päässyt tänään laitumelle, kun viimeksi juoksin siellä niin kovaa että Sariakin vähän jännitti pitääkö jarru loppuun asti. Tänään oli vielä pohja vähän liukas, joten ei kuulemma uskalla riskeerata. Pöh.
Suomenhevoset pääsi hetkeksi laitumelle, niistä otettiin pari kuvaa todistusaineistoksi, sillä ne ei juuri ikinä oo kesällä missään ilman ihottumaloimia. Nyt on ollut niin suotuisa kevät ettei ne oo tuulipukuja vielä vetänyt päälleen!
Päivän ollessa kauneimmillaan mulla meni hermo sit totaalisesti. Toi Arska kaivoi konehallin uumenista sen jonkun ihme kesäauton, ja sen piti tulla pärisyttämään sen kanssa tohon pihalle. Voi jumalauta että mulla kiehahti. Jos joku pärisee täällä niin se on meitsi!
Mä näytin sille helvetinmobiilille pari muuvsia, piruetit oikealle ja vasemmalle ja johan se tokeni.
On se jumalauta kumma kun herraisoherran rauhaa ei kunnioiteta.
Tulisipa arki pian, että sais tilan hevosetkin olla rauhassa.
Aamusta asti kauhee kolina ja tavaroiden siirtely, jotain ihme pihan siivoomista kuulemma. Sit Niilo ja Lemmy vietiin laitumelle, jossa ne kuulemma teki kaikki kevätjuhlaliikkeet, eikä juuri tällä kertaa Sarilla ollut kameraa mukana.
Mä en päässyt tänään laitumelle, kun viimeksi juoksin siellä niin kovaa että Sariakin vähän jännitti pitääkö jarru loppuun asti. Tänään oli vielä pohja vähän liukas, joten ei kuulemma uskalla riskeerata. Pöh.
Suomenhevoset pääsi hetkeksi laitumelle, niistä otettiin pari kuvaa todistusaineistoksi, sillä ne ei juuri ikinä oo kesällä missään ilman ihottumaloimia. Nyt on ollut niin suotuisa kevät ettei ne oo tuulipukuja vielä vetänyt päälleen!
 |
| Mää voisin nukahtaa tähän! |
Mä näytin sille helvetinmobiilille pari muuvsia, piruetit oikealle ja vasemmalle ja johan se tokeni.
On se jumalauta kumma kun herraisoherran rauhaa ei kunnioiteta.
 |
| Tästä lähtee piruetti vasemmalle |
 |
| Ja tästä oikealle |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)