Viikonlopun sankarit

Pölö-Arska, Juoppo-Niilo, Mukava-Lemmy, Läski-Vip, Super-Eida, Rauha-Ransu ja Huippu-Valmet.

Tämmösiä lempinimiä me tänä viikonloppuna ansaittiin.

Pölo-Arska sai lempinimensä jo perjantaina, kun Sari lähti sen kanssa maastoon ja Arska kohtasi valtavan haasteen. Tienristeyksestä mentiinkin eri suuntaan kuin normaalisti. Tämähän oli Arskalle ja hänen olemattomalle itsetunnolleen liikaa, ja Arska suoritti bravuurinsa, pystyynhyppy-180 asteen käännös-pukki -sarjan vaatimattomat 27 kertaa. Sarilla oli aikaa laskea ne kaikki, siinä kun meni tovin ennen kuin Arska uskaltautui uusille reiteille. Sen jälkeen kaikki menikin varsin mukavasti, ja tallille tuli tyytyväisen näköinen ratsukko.

Erikoista tässä oli se, että tänään samalla maastolenkillä Arska teki bravuurinsa tasan yhden kerran! Että se oppi kerrasta!

Juoppo-Niilo ansaitsi tittelinsä lauantaina, kun Sari läheti ohjasajotreeneihin maastoon, ja oli unohtanut juottaa Niilon ennen treenejä. No, siinäpä meni tovi kun Niilo tyhjenteli tielle muodostuneita vesilammikoita.

Oli kuulemma mukava reissu muuten, Niilo oli oikein reipas ja osasi valita oikeat reitit ja eteni reippaasti. Sarin pitää vaan kävellä Niilon sivulla, sillä suoraan takaa kävellessä hän ei kuulemma näe mihin mennään, väittää että Niilo on liian iso...

Lemmy sai koeajaa uudet suitset. Hän sai Certinon vanhat Tärnsjö-suitset, ettei tarvii enää häpeillen käyttää jotain käytettyjä ratsusuitsia. Tiedä sitten johtuiko se noista suitsista, mutta Lemmy oli erityisen fiksusti maastokävelyllä. Ja se oli itseasiassa eka maastoreissu jossa Lemmyä talutettiin kuolaimista, että tuli nyt sekin testattua.

Läski-Vippiä ei tarvinne paljon selitellä, se levis ihan muodottomaksi kun oli poikien kanssa vapaalla heinällä. Nyt se saakin nauttia kunnon power-walkeista, joissa sykkeet nostetaan reippaalla puolen tunnin kävelyllä mahdollisimman ylös. Josko se läski lähtis siitä sulamaan.

Super-Eida oli tänään maastossa ohjas-ajotreenissä, ja oikeen työvaljaat päällä paineli menemään. Mä kattelin ylpeenä kun se meni niin taitavasti, siitä saattaa joskus vielä tulla oikea työhevonen! Kukapa olisi uskonut!! Toivottavasti tästäkin ihmeestä saadaan lähiaikoina kuvia!

Ransu oli tänään varsin rauhallinen aamulenkillä, jonka Sari teki yhdessä Demin kanssa. Ransu on joutunut pitämään vähän lomaa ratsun treeneistä, kun sille tuli aika iso haava anturaan, jota on nyt paranneltu ja pikkuhiljaa se alkaa olla siinä kunnossa että treenit voi taas jatkua. Tästä on tulossa oma juttunsa jahka aineistoa on kasassa tarpeeksi.

Ja viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, meitsi, Huippu-Valmet! Mä testasin jo eilen uutta, Arskan tekemään laahaa, eli puiset aisat jotka on takaa yhdistetty poikkipuulla, joilla siis harjoitellaan varsinaista aisojen kanssa ajoa. Mä olisin ollut jo eilen ihan valmis painelemaan laaha perässä vaikka Laitilan keskustaan asti, mutta Sari paskahousuna ei uskaltanut liikuttaa mua ku muutaman metrin ja sit jo lopetettiin. Höh, just ku meitsi alkoi lämmetä.

Onneksi tänään Arska oli kotona, ja tuli kaveriksi niin Sarikin uskaltautui lähtemään laaha perässä maastoon. Kato meitsi hoitaa, tuu vaan perässä! Vihdoinkin nää hommat alkaa tuntua vähän työnteolta, on sitä jo odotettukin!

Hevosesta työhevoseksi

Tänään oli Niilon suuri päivä.

Se sai (mun luvalla tietty) lainata noita työvaljaita ja Sari sai ähisten ja puhisten räpellettyä ne sen päälle.

Siinä kesti kyllä tuhottoman kauan, siinä tarvittiin valjaiden purkamista kahteen osaan, korkea jakkara ja paljon hikeä ja melkein kyyneleitäkin.

Eikä asiaa kuulemma auttanut yhtään että Arska oli vieressä selostamassa että noi työhevoshommat on vähän miesten hommia... Kun ei tommoset eukot näytä jaksavan edes valjaita nostaa hevosen selkään. Sari ei tässä vaiheessa sanonut mitään.

No, oli miten oli, Niilo saatiin valjastettua ja näin ekalla kerralla sen ei tarvinnut muuta ku kävellä hetki valjaat päällä. Sillä oli vähän käsijarru päällä, kuulemma mäkivyö vähän ahdisti kun ei oo tottunut sellaiseen.

Toista se on tällasilla tosimiehillä, meitä ei paljon mäkivyöt ahdista kun painetaan metsässä menemään! Saa Niilokin luvan siihen tottua jos aikoo oikeen työhevoseksi ryhtyä.

Apua, mut on sidottu pakettiin!!!

Lemmy sai kans vähän haistella valjaita, mutta hän ei kuulemma ihan vielä ole valmis kantamaan näin massiivisia valjaita, saa treenata vähän kevyemmillä vehkeillä. Se onkin vielä ihan mikkihiiri koko Lemmy.

Meitsikin pääsee kuulemma kohta metsään fiilistelemään valjaiden kanssa, mutta ensin pitää antaa kavion parantua rauhassa, mulla on kuulemma vähän sädemätää yhdessä kaviossa, mutta turistaan siitä lisää joku toinen päivä!

Valmet

Mystiset treffit

Nyt on mystistä. Sari lähti heti aamulla tuonne kylille treffeille.

Se oli siellä vaan ihan pienen hetken, ja kotiin tullessaan oli epäilyttävän iloinen. Sen oli nähty halaileven jotain äijää huoltoaseman pihalla. Niin mystistä, niin mystistä.

Myöhemmin selvis että Sarin mystinen treffiseuralainen oli Sidbäckin Hasse ja Sari toi siltä tuliaisia kotiin...

Jaahas, sitä päästään pikkuhiljaa tositoimiin, on meinaan Tärnsjötä yllä taas pitkästä aikaa! Vihdoinkin Sari tajus mitä meiltä on uupunut, kunnon työvaljaat tietty.

Tossa roikkui joku nimilappukin, jonkun nevöhööd Certinon valjaat näyttäis olevan. Ihan sama kenen vanhat valjaat nää on, nyt ne on mun!!!