Eestin Raskas Vetohevosoriin Valmet mietteitä arjesta Laitilassa. Joukkoon mahtuu sekä omaa että muiden treeniä ja mietteitä maailman menosta, noin hevosen näkökulmasta katsottuna!
Täällä ei tapahtunut siis yhtään mitään ylimääräistä, Lemmy tuli,näki ja sit ei mitään. Mä en jaksanut edes rintaani röyhistää kun huomasin heti että Lemmy on ihan lapanen.
Niilo vähän sitä yritti jaakata, mutta Vip meni aina niiden väliin, ja nasautti pari mojovaa potkua Niilon rinnuksille. Näytti se Lemmyäkin potkivan muutaman kerran, varmaan ihan varmuuden vuoksi, ettei pääse unohtumaan kuka on lauman pomo.
Vanha ruuna. Niinpä, tähän on tultu. Näiden maailmassa ruuna pyörittää kahta oria miten haluaa, toista se on mun maailmassa, jossa on vain yksi valtias, Valmet.
Otetaanpa päivän kulku kuvina.
Missä ne hevoset oikeen on?
Me autetaan, vedetään tästä narusta just oikeella hetkellä!
Isoks on ittensä syöny.
Jaahas jaahas, mitäs poikia sitä ollaan?
Mä niin purisin sua ellei toi Vip olis tossa välissä!
No niin, hajaantukaa, täällä ei ole mitään nähtävää!
Vittu kun ei saa rauhassa syödäkään kun taustalla tapahtuu...
Se on saanut olla toukokuun lopusta asti poikaporukassa Marttilassa, ja on varmaan viihtynyt ihan hyvin, kun siitä ei oo mitään kuulunut.
Tänään Sari ja Arska menee hakemaan sen kotiin, saas nähdä millaiset turpakäräjät syntyy kun Vip ja Niilo ottaa hänet tuttavallisesti vastaan.
Viime vuonna Lemmy oli niin pientä ja nöyrää poikaa, kohta nähdään mitä tänä vuonna tapahtuu.
Vuosi sitten kuulumisia vaihdettiin näin sopuisasti.
Ja erityisellä innolla odotan rohkeneeko se isotella mulle, Laitilan Kingille. Kyllä multa sit keinot löytyy millä tommoset pikkupojat hiljennetään, jos ei muuten tajuu...
Täällähän on ollut varsin hiljaista, ja se ei kyllä käy laatuun.
Tolla Sarilla on ollut kuulemma kaikenlaista, työmatkoja ja jotain ihme firman bileiden järjestämistä. Täällä olikin viikonloppuna aika railakas porukka bailaamassa, onneks me saatiin olla rauhassa. Mun tehtävä oli toimia talutusratsastuksessa, luojan kiitos porukat oli niin huppelissa ettei uskaltanut tulla ratsastamaan!
Sari oli vähän murheissaan kun ei päässyt seuraamaan Kylämäen laitumellelaskua, mutta sillepä tupsahti sähköpostiin kuvia Lemmystä, jotka taitava hevosvalokuvaaja Leena Kahisaari on ottanut.
Se olis kuulkaa taas se aika vuodesta kun meidän tilalta on lähtenyt yksi ärrrrrsyttävä oripoika kesäsiirtolaan Marttilaan.
Sarilla on ollut ja on edelleen kaikenlaista työreissua, joten Lemmy vietiin Marttilaan jo tiistaina, vaikka varsinainen laitumellelaskupäivä on tänään, perjantaina.
Sari ei ollut Lemmyn voinnista yhtään huolissaan, eniten murhetta aiheutti se että tallinpitäjä joutuu taluttamaan varsin virkeän ja reaktiivisen Lemmyn kilometrin päähän sinne varsinaiselle laitumelle.
Kun mitään ei ole kuulunut, olemme siis siinä uskossa että molemmat ovat päässeet ehjänä laitumelle asti, Lemmy ja tallinpitäjä.
Sanoivat tallilla että Lemmyn liike, erityisesti ravi, näyttää ihan kouluhevosen liikkeeltä. Sari joutui toppuuttelemaan että tää on tämmönen työhevonen, ei sen todellakaan tarvis nostella jalkojaan noin paljon, eikä varsinkaan noin rivakkaan tahtiin! No, minkäs sitä jaloilleen mahtaa!
No niin, eli menkää tänään Kylämäen Hevostilalle, Marttilaan ja bongatkaa 1-vuotiaiden oriiden laidunriemut klo 14-15 ja 2-3 vuotiaiden (eli Lemmyn jengin) bileet klo 15-16.
Tää mainos olis nyt tässä, piakkoin ihan oikeetakin asiaa!
Nimittäin ne saatanan pikkupojat, jotka luulee jonain päivänä olevansa mun veroisia orihevosia. Ei tuu kuule tapahtumaan, voin sanoa!
Aina keväällä huokaisen helpotuksesta kun Niilo lähtee pois, ja joka syksy joudun karvaasti pettymään kun se aina vaan tulee takaisin kotiin. Eikö se vois vaan jäädä sinne laitumelle, kyllä se on jo niin iso poika että pärjää siellä ympäri vuoden. Ei tarvi tänne nurkille tulla isottelemaan.
Tänä keväänä oli erityisen mukava nähdä kun molemmat pikkupojat, eli Niilo ja Lemmy lastattiin traileriin ja vietiin kauas pois! Täällä on ollut niin helvetin rauhallista, oon voinut itsekin ottaa aika rennosti kun ei tarvii vahdata kuin neljää hevosta.
Toivottavasti ne homot ei tuu ikinä kotiin.
Jostain syystä toi Sari halus käydä katsomassa niitä siellä laitumella, kun oli jonkun matkan varrella. No, kävivät katsomassa ja oletettavasti molemmat tilan nuorista lupauksista on hengissä ja hyvinvoivia. Voi perkele.
Lemmy oli fiksu, ei tullut näytille ollenkaan. "Jos mä en katso niitä päin, ne ei edes muista kuka mä oon, ja saan olla täällä aina ja ikuisesti"!
Kyllä pikkupoikien kelpaa täällä laukkailla.
Kyllä täällä kelpaisi vähän vanhemmankin herrasmiehen laukkailla, vink vink.
Niilo siellä yrittää leikkiä kuollutta, ettei häntä nähtäisi ja haettaisi kotiin.
Hölmö, sieltä se nousi ja lähti tallustelemaan kohti kuvaajaa.
Täsä mää olen, vain puoli metriä korkeampi kuin kaverini.
Vakavan korvavammankin on kehittänyt!
No, oli miten oli, ainakaan vielä ei oo pikkupojat tullut takaisin häiritsemään mun rauhaa. Kuulemma joskus elokuun lopulla ne sieltä sit tulee takaisin.
Paitsi jos joku vaikka ostais ne ennen sitä?! Anyone, good price, only for you! Osta 1 saat 2.
No niin, nyt se päivä sitten koitti, poika tuli kotiin... Nimittäin tuo paljon puhuttu Niilo palasi laitumelta kotiin. Ja olihan se kieltämättä vähän kasvanut, mutta yllätyksekseni se ei isotellut yhtään kotiin tullessaan, joten en minäkään jaksanut alkaa elvistellä. Antaa pojan olla rauhassa, katotaan sit joskus sitä herraisoherra-asiaa!
Tuossa on teille muutama kuva laitumelta, aika kivalta näytti kun pojat sai laiduntaa tuolla jokivarressa, ja laitumella oli paljon mäkiä. Huomasi kyllä Niilon kropassa pienen muutoksen, jätkä oli tehnyt vähän lihasta! Se olikin aika kuikelo täältä lähtiessään, ihan hyvä että on vähän, huom vähän, enemmän hevosen näköinen. Eihän se siis ikinä tule saavuttamaan mun atleettisen vartalon mittoja, mä olen kuitenkin one and only, mutta annetaan sille nyt kuitenkin mahdollisuus näyttää mahtavuutensa.
Jätkien jokivarsilaidun
Riimu oli omituisesti kutistunut kesän aikana, tai sit pää oli turvonnut...
Niilo-fanclub
Hei älä mee, ketä mä sit fanitan?
Laitumelta lähti yks pikkukaveri oikein Niiloa saattamaan kotimatkalle, se piti selvästi Niiloa ihan idolina, jotenkin tuijotti sitä niin ihailevasti! Niilo sai erityismaininnan rauhallisesta luonteesta, se ei kuulemma ollut yhdenkään hevosen kanssa edes yrittänyt tapella, vaikka haastajia kuulemma riitti! Ihan hyvä ominaisuus, ei täällä meillä mitään hankaluuksia kaivatakaan!
Niilo pääsi (joutui) ensimmäistä kertaa elämässään matkustamaan trailerissa. Niin katsos kun me kunnon hevoset yleensä matkustetaan Sinisellä Enkelillä, mutta kuulemma on ihan hyvä tottua vähän kevyempäänkin kuljetuskalustoon. Hyvin se siinä kuulemma matkusti, ei voinut olla pahat oltavat kun ei ollut kotiin tullessaan edes hikinen.
Nipa joutuu nyt muutaman päivän olemaan omassa tarhassaan yksin, että taas tottuu kotipaikkoihin ja sit hän pääsee laumaan, tosin vähän pienempään sellaiseen. Joko Vip tai Ransu saavat pitää hänelle seuraa, tuon Eidan kanssa hän ei voi nyt olla kun Eida ei ole tiine, ja Niilo saattaa olla jo löytänyt miehisyytensä. Niilo saa varmasti sit joskus harjoittaa rakkauden lähettilään hommia, mutta siihen menee vielä hetki.
Ja onhan se niinkin että tilalla voi olla vaan yksi jalostusori kerrallaan, vai mitä?!
