Cheerleader

Viime viikonloppuna täällä treenattiin niin perkeleesti, meitsikin joutui pitkästä aikaa ratsun hommiin.

Se vaan ei oikeen maistunut, maastotiet oli jäässä, joka tuli Sarille yllätyksenä, ja koska jää ja meitsi ei oikein tulla juttuun, oli maastoreissu meille kummallekin vähän liian jännittävä. Sari pelkäs että mä kaadun jäätiköllä luistellessani, ja mä pelkäsin vaan sitä jäätä. Että se siitä, sovittiin että seuraavaksi maastoillaan kun jäät ovat lähteneet.

Ja koska maastotielle ei muillakaan ollut asiaa, otti Sari ton Niilon käsittelyyn ja niillä oli metsäsulkeiset. Ei muuta ku valjaat niskaan ja metsään. Metsässä ne keskittyi lähinnä katkokävelyyn, eli muutama askel, sit pysähdys, ja taas käyntiin. Sit taas pysähdys, vähän peruuttelua, ja sit taas muutama askel käyntiä. Mähän oon hitaan, työajossa tarvittavan, käynnin mestari, mutta toi Niilo on vielä niin hölmö ja innokas, että se kävelee vähän liian reippaasti. Treenit meni ihan kivasti, Niilo jostain syystä kuunteli Saria ihan kivasti eikä edes pelästynyt vaikka Sari kaatuili siellä metsässä nenilleen vähän väliä. Oli kuulemma niin huolissaan että Niilo varmasti pysyy pystyssä haastavassa ryteikössä että unohti itse katsella jalkoihinsa, ja kyllähän sen nyt tietää miten siinä käy. Polvet ruvella sieltä rouva hevosenomistaja raahautui kotiin!

Ajattelin jo että treenit loppui siihen kun metsästä tulivat kotiin, mutta mun kiusaksi jäivät vielä tohon mun tarhan eteen harjoittelemaan aisoihin peruuttamista ja paikallaan seisomista. Jumalauta, hetken mä katoin sitä ja sit aloin vähän kannustamaan Niiloa, lähinnä siis menemään helvettiin siitä. Mutta ei, siinä se vaan seistä möllötti eikä liikahtanut senttiäkään.

Voi perkele, mä yritin vähän antaa sille vauhtia hyökkäilemällä aitoihin, repimällä sähkönauhoja ja vaikka ja mitä. Taisin naapurin kissakin vähän siinä kiihdyksissäni kurmuttaa, kun tuli siihen aidalle notkumaan.

Saatanan saatana, kauan ne kesti mutta vihdoin tajus luovuttaa ja lähteä talliin.

On se vaan semmonen juttu että nää on mun maita, ja siihen ei minkään Niilon kannata tulla seisoskelemaan...

Valmet

Viikonlopun sankarit

Pölö-Arska, Juoppo-Niilo, Mukava-Lemmy, Läski-Vip, Super-Eida, Rauha-Ransu ja Huippu-Valmet.

Tämmösiä lempinimiä me tänä viikonloppuna ansaittiin.

Pölo-Arska sai lempinimensä jo perjantaina, kun Sari lähti sen kanssa maastoon ja Arska kohtasi valtavan haasteen. Tienristeyksestä mentiinkin eri suuntaan kuin normaalisti. Tämähän oli Arskalle ja hänen olemattomalle itsetunnolleen liikaa, ja Arska suoritti bravuurinsa, pystyynhyppy-180 asteen käännös-pukki -sarjan vaatimattomat 27 kertaa. Sarilla oli aikaa laskea ne kaikki, siinä kun meni tovin ennen kuin Arska uskaltautui uusille reiteille. Sen jälkeen kaikki menikin varsin mukavasti, ja tallille tuli tyytyväisen näköinen ratsukko.

Erikoista tässä oli se, että tänään samalla maastolenkillä Arska teki bravuurinsa tasan yhden kerran! Että se oppi kerrasta!

Juoppo-Niilo ansaitsi tittelinsä lauantaina, kun Sari läheti ohjasajotreeneihin maastoon, ja oli unohtanut juottaa Niilon ennen treenejä. No, siinäpä meni tovi kun Niilo tyhjenteli tielle muodostuneita vesilammikoita.

Oli kuulemma mukava reissu muuten, Niilo oli oikein reipas ja osasi valita oikeat reitit ja eteni reippaasti. Sarin pitää vaan kävellä Niilon sivulla, sillä suoraan takaa kävellessä hän ei kuulemma näe mihin mennään, väittää että Niilo on liian iso...

Lemmy sai koeajaa uudet suitset. Hän sai Certinon vanhat Tärnsjö-suitset, ettei tarvii enää häpeillen käyttää jotain käytettyjä ratsusuitsia. Tiedä sitten johtuiko se noista suitsista, mutta Lemmy oli erityisen fiksusti maastokävelyllä. Ja se oli itseasiassa eka maastoreissu jossa Lemmyä talutettiin kuolaimista, että tuli nyt sekin testattua.

Läski-Vippiä ei tarvinne paljon selitellä, se levis ihan muodottomaksi kun oli poikien kanssa vapaalla heinällä. Nyt se saakin nauttia kunnon power-walkeista, joissa sykkeet nostetaan reippaalla puolen tunnin kävelyllä mahdollisimman ylös. Josko se läski lähtis siitä sulamaan.

Super-Eida oli tänään maastossa ohjas-ajotreenissä, ja oikeen työvaljaat päällä paineli menemään. Mä kattelin ylpeenä kun se meni niin taitavasti, siitä saattaa joskus vielä tulla oikea työhevonen! Kukapa olisi uskonut!! Toivottavasti tästäkin ihmeestä saadaan lähiaikoina kuvia!

Ransu oli tänään varsin rauhallinen aamulenkillä, jonka Sari teki yhdessä Demin kanssa. Ransu on joutunut pitämään vähän lomaa ratsun treeneistä, kun sille tuli aika iso haava anturaan, jota on nyt paranneltu ja pikkuhiljaa se alkaa olla siinä kunnossa että treenit voi taas jatkua. Tästä on tulossa oma juttunsa jahka aineistoa on kasassa tarpeeksi.

Ja viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, meitsi, Huippu-Valmet! Mä testasin jo eilen uutta, Arskan tekemään laahaa, eli puiset aisat jotka on takaa yhdistetty poikkipuulla, joilla siis harjoitellaan varsinaista aisojen kanssa ajoa. Mä olisin ollut jo eilen ihan valmis painelemaan laaha perässä vaikka Laitilan keskustaan asti, mutta Sari paskahousuna ei uskaltanut liikuttaa mua ku muutaman metrin ja sit jo lopetettiin. Höh, just ku meitsi alkoi lämmetä.

Onneksi tänään Arska oli kotona, ja tuli kaveriksi niin Sarikin uskaltautui lähtemään laaha perässä maastoon. Kato meitsi hoitaa, tuu vaan perässä! Vihdoinkin nää hommat alkaa tuntua vähän työnteolta, on sitä jo odotettukin!

Sehän lähti ihan lapasesta!

Hehee, kyllä täällä vanhaa ajohevosta naurattaa kun saa ihan aitiopaikalta seurata Sarin ja Niilon ajoharjoittelua, on se vaan semmosta touhua!!!

Eilen ne lähti niin rehvakkaasti tonne pellolle, otti oikein Arskan mukaan kuvaajan ominaisuudessa ja sit alko treenit.

Ihan sitä samaa ohjasajoa oli ohjelmistossa, mutta tänään kokeiltiin vähän ravatakin. Onhan ne ottanut semmosia ihan pikkupikkusiirtymiä Niilon kanssa, mutta oikeen kunnolla ei oo vielä ravannu. On vähän noi hallintalaitteet vielä säätämättä nääs.

No, aurinko paistoi ja elämä hymyili, ja alkukäyntitreenien jälkeen oli aika ottaa vähän ravia. Jotenkin näin se homma meni:

Pysähtymistä treenattiin urakalla

Hienosti menee jo käynnissä

Ravissa vauhti yllätti ajurin, on meinaan aika vetävä askel tällä kaakilla!

Sari joutui sit jo harppomaan ihan kunnolla että pysyy perässä...

...ja sitähän se Niilo sit pelästyi ja lähti varmuuden vuoksi pois tilanteesta.

Sari kuvitteli pysäyttävänsä 1000 kiloa tosta noin vaan.

Ei pysähtynyt ennen ku pääsi portille.

Vielä jatkettiin, homma oli ihan fine vaikka vähän lähtikin lapasesta!

Piti sitä raviakin kokeilla uudestaan, mutta nyt pikku pätkissä ettei Sari joutunut harppomaan perässä.

Lopussa ihan rentona

Huh huh olipa taas reissu!

Kyllä Sari taas oppi kantapään kautta että hiljaa hyvä tulee.

Levade-treenit

Tänään oltiin oikein porukalla treenissä. Meitsi, Arska, Mari ja Lemmy päästiin vähän verryttelemään kroppaamme.

Leikin aloitti Mari, jolla on nyt virtaa vaikka muille jakaa. Se on kumma miten 19-vuotias suomenhevonen jaksaa pistää töppöstä toisen eteen semmosella vauhdilla... Sari olis halunnut tehdä jotain ihme sulku- ja vastataivutuksia, mutta Marin ajatus oli selvästi enemmän eteen. Kai ne jotain taivutuksia sai aikaiseksi, en jaksanut kattoo kovin pitkään kun toi dressage on niin väsyttävän näköistä touhua...

Sit oli vuorossa Arska. Arska päätti sit jatkaa Ransun aloittamia levade-harjoituksia, mutta Arska päätti lisätä vähän vaikeusastetta (siis tolle Sarille) ja päätti treenata sitä levadea kun Sari oli noussut kyytiin ja oli just kiristämässä satulavyötä. Ei kuulemma ollut Sarin mielestä hauska ajatus, vaikka me muut hirnuttiin itsemme kipeiksi!!! Arskan ohjelmassa oli levaden lisäksi ihan yksinkertaista tuntuman hakemista, se kun tuntuu olevan niin kovin vaikea juttu sisäistää, se tuntuma meinaan. No, kai sekin muutaman toiston jälkeen taas tajuu nää hommat!

Sit herra rokkikukko Kilmister. Se on kyllä semmonen tulevaisuuden uhka, tänäänkin röyhisteli rintaansa kaikille ohikulkeville tammoille kun mikäkin suurempi ori konsanaan. Pitää varmaan lukea sillä vähän lakia taas jossain vaiheessa.
Lemmyllä on nyt ainoastaan näitä ohjasajoharjoituksia, lähinnä sitä ajurin kuuntelua ja tottelua jota ne tänäänkin tossa näytti tekevän. Välillä Lemmy kuunteli ja välillä taas ei! Välillä se meinas kääntyä isottelemaan Sarillekin, mutta Sari heilutteli ajo-ohjia niin rivakasti että Lemmy päättikin jatkaa matkaansa. Ne treenaa vielä riimun kanssa, kun Lemmy ei oo vielä niin paljon pitänyt suitsia päässä että viittis niistä vielä ajaa, mutta kyllä sekin hetki vielä koittaa.

Mulle oli varattu tänään myös ohjasajohetki. Mä kyllä kerroin Sarille jo heti alkumatkasta, että tänään kannattaa olla erityisen keskittyneenä, sillä meitsi oli vähän velmulla tuulella! Mä rokotin kyllä heti jos Sari jäi jotain haaveilemaan, ja välillä se ohjas mua ihan ku olisi ollut kännissä. Ei meinannut pellon leveys riittää kun rouva ajuri vähän harjoitteli. Huoh, miten rasittavaa, aina näitä ihmisiä saa olla neuvomassa.
Kyllä se sit vähän skarppas loppua kohden, ja sit se keksis vielä lopussa väkertää jotain ihme pohkeenväistöä. En kyllä ymmärrä mitä varten, mutta menin sit hetken vinottain ja poikittain, niin saatiin Sari taas tyytyväiseksi. On se näköjään niin pienestä kii!

Treenit luultavasti jatkuu sunnuntaina, tai niin Sari ainakin uhkaili.

Opetusmestarit

Olipa taas reissu, meitsi ja Niilo toimi lauantaina ohjasajon opetusmestareina. Itseni kyllä ymmärrän, mähän oon opetusmestareiden kuningas, mutta ton Niilon nimittämistä opetusmestariksi en niin vaan nielekään. Sehän on ihan aloittelija näissä ajohommissa, miten muka se voi opettaa yhtään ketään?

No, kuulemma voi oikein hyvinkin kun se on vielä niin innokas että liikkuu reippaasti eteen, toisin kuin eräät... Siis mitä, en kai mä nyt niin tyhmä oo että liikkuisin reippaasti ellei oo ihan pakko. Säästelemällä ne parhaatkin pärjää!

Oli miten oli, mä näytin ensin Sarin yhdelle kaverille miten hevonen toimii ohjasajossa, ja tää kaveri sai ottaa ensituntumaa ohjasajoon mun kanssa. Täytyy kyllä sanoa että toi Sari oli ihan sairaan paljon tumpelompi silloin kun se opetteli tätä ohjasajoa, Sarin kaveri näytti olevan ihan eri levelillä jo näin aikaisessa vaiheessa! Että ei mun paljoo tarvinnu sitä opettaa, ku homma oli jo hanskassa!

Lopuksi vielä Sari otti ohjat ja ajoi mua vähän, ja se pirulainen laittoi mut ihan laukkaamaankin. Saakeli, siinähän meinas ihan hengästyä! No, niin meinas kyllä Sarikin ja laukkatreenit oli aikast lyhyet! Onni on huonokuntoinen ajuri!

Seuraavaksi oli Niilon vuoro. Niilo oli kuulemma helpompi, sillä se tosiaan liikkuu reippaasti eteenpäin ja ohjasajon opettelu on siten helpompaa. Kerran Niilo vähän otti ja lähti, mutta ei edennyt montaakaan metriä kun jo saatiin takaisin hallintaan ja reenit jatkui vielä tovin. Tänään ei käyty metsässä rymyämässä, kun pellolla viihdyttiin niin pitkään, mutta samapa tuo, pääasia että päästiin taas hommiin!

Niilo koulunpenkillä

Toi Niilo on vähän myöhäisherännäinen, se on meinaan aloittanut työhevoskoulun vasta lähiaikoina. Oon kyllä maailmalta kuullu vähän aikaisemmin aloitetuista työhevoskouluista, kuulemma jo 2-vuotiaana ovat jotkut hevoset koulunsa aloittaneet. Toi Niilo oli kyllä 2-vuotiaana niin herkkä kaikelle ja kaiken lisäksi sillä oli hiekkaa sen verran mahassa, ettei sen kanssa silloin tehty mitään ylimääräistä.

Nyt se näyttää olevan ihan järkikaveri, joten voi kai sitä ajo-opetusta jatkaa näin vanhemmallakin iällä, kai?
Tähän mennessä Niilo on treenannut ohjasajoa, perässä raahattavien esineiden ääneen totuttelua, aisojen tuntumaa kyljissä sekä ihan yleistä tottelevaisuutta, joista paikallaan pysyminen on se ykkösjuttu. Sari jostain syystä toivois että me seistäis paikallamme vaikka tunti toisensa jälkeen, käsittämätöntä. Mä en ainakaan aio seisoskella päivätolkulla, kyllä hevonen on luotu liikkumaan, ja sitä mä ajattelin tehdä!

Niilo oli tänään treenissä ensin pellolla, jossa käytiin läpi ne perinteiset, eli kaasu, jarru ja ratti. Tänään näytti Niilolla olevan sen verran kevättä rinnassa, että pellolla kului vähän pidempi aika kuin normaalisti. Kun hallintalaitteet oli kunnossa, tuli Sari Niilon kanssa maastolenkille, ja tottakai ne kaappas ton Arskan kuvaamaan niiden hoipertelua.

Kyllä se välillä on ihan hoipertelua, kattokaa ny vaikka:

Alussa vähän askel harhailee, että ihanko metsään pitää tulla?

Kyllä ton Sarin täytyy vielä treenata, kato se hevonen menee just sinne mihin ajuri sen ohjaa...

Ja sitten kohti ryteikkköä.

Metsässä tuli yks vähän huonompi reittivalinta, mutta siitäkin selvittiin, peruutuksella pois ja uusi suunta.

Täähän menee jo ku vanha tekijä. Siis toi Niilo, Sarin touhuista en tiedä...

Sit vielä viimeinen laskeutuminen takaisin tallinpihalle ja treenit on tältä osaa paketissa.

Sari on aina ihan fiiliksissä näiden treenien jälkeen, vaikka sen innostus ei videolla näykään, se on niin perkeleen keskittynyt kokoajan. Kuulemma meidän kanssa onnistuneet treenit on sen takia niin hienoja, kun siihen pisteeseen on päästy ihan itte tekemällä, ja suurimmaksi osaksi ihan yksin toi Sari meitä treenailee.
Ideaalitilanteessa kaikissa ajo-opetuksen vaiheissa on vähintään 2 ihmistä ajurin lisäksi avustamassa, jotta homma etenee turvallisesti ja kohtalaisessa ajassa. Meillä ei noita avustajia ole, Arska toki, mutta ei se ehdi kovin usein meitä auttamaan, joten kahdestaan ton Sarin kanssa touhutaan.
Muistan nähneeni Sarin ja Niilon ensimmäiset ohjasajotreenit, ne kesti ihan sairaan kauan kun Niilon piti oikeestaan itse tajuta että kuuluu kävellä, vaikka Sari onkin siellä takana. Satoja kertoja Sari tuli taluttamaan Niilon liikkeelle, ja sit siirtys takas taakse, jolloin Niilo yleensä pysähtyi ihmettelemään mihin se Sari katos, ja taas Sari tuli taluttamaan Niilon liikkeelle. Oli se aika raskasta aikaa. Mutta, kaikesta huolimatta, nyt ollaan tilanteessa että Niilo ihan oikeasti tajuu edetä, hidastaa, kääntyä ja peruuttaakin vielä Sarin pyynnöstä. Että on sitä odotettukin!

Nyt vaan odotellaan uusia treenejä, meitsinkin pitäisi päästä pikkuhiljaa taas ryteikköön rymistelemään!

Vaiheilua

Lemmy on varsa. Toki se on jo mun laskujen mukaan 2-vuotias, mutta kuulemma varsa vielä.

Lemmy on aina tykännyt läheisyydestä.

Varsoilla on kaikenlaisia vaiheita, yleensä ne vaiheet ei ole ihmisten mielestä kovinkaan miellyttäviä.

Lemmylläkin oli joskus 2-viikkoisena  vaihe jolloin se oli tosi kiva ja aika kiltti. Huom, aika. Sen jälkeen elämä sen kanssa on ollut yhtä tuskaa, oon tästä aitiopaikalta meinaan päässyt seuraamaan kun se välillä riepottaa tota Saria aika urakalla! Hahaa!

Mitäs kaikkia vaiheita näillä varsoilla onkaan? Ja mitä kuuluu tehdä, kun varsalla on...

Enhaluaseistäsidottuna-vaihe
No, ei auta muu ku totuttaa varsa sidottuna seisomiseen, meillä käytetään yhden narun tekniikkaa. Joskus ruoka auttaa, eli heinäkärry nenän eteen ja totutellaan. Kun varsa on tähän tottunut, voi heinäkärryn jättää pois, toki tämä saattaa aiheuttaa epämääräistä pyörimistä ja kuopimista ja kaikenlaisia sirkusliikkeitä.
Tämä vaihe vaan pitää sietää, se menee kyllä ohi. Lemmyllä ei ole mennyt ihan vielä ohi, paikallaan seisominen on aika myrkkyä vielä.

Enhaluaettämuatalutetaanriimusta-vaihe
Tässä vaiheessa varsa luultavasti repii ja ravistaa päätään aina kun talutetaan riimusta, joskus auttaa se että talutetaan hetki riimunnarusta, joskus tämäkään ei auta. Lemmyllä oli aika vahva vaihe tuossa viime vuonna, kaikki taluttamiseen viittaava oli aika perseestä.
Ei auta muuta kun jatkaa talutusharjoituksia, kai tämäkin vaihe menee ohi!

Enhaluaettämuatalutetaanyhtäänmistään-vaihe
Kts edellinen vaihe. Menee ohi joskus.

Enhaluaedetä-vaihe
Tunnetaan myös saatanan aasi-vaiheena. Totaalinen stoppi ihan missä tahansa kohtaa, liikkuu juuri silloin kun itse tahtoo, kaula kyllä venyy mutta jalat ei liiku. Tämäkin vaihe täällä on eletty, nyt ollaan kuulemma jo voiton puolella.

Enhaluanostaakavioita-vaihe
Tämä vaihe on onneksi täällä jo ohitettu, nyt on enää semmoista satunnaista jalan vatkaamista havaittavissa.

Haluanpurraihankaikkea-vaihe
Riimu, naru, kaikki hevoset, joskus jopa ihmiset, kaikkeen ne pikkunaskalihampaat osuvatkin. Vaihe on päällä.

Haluansohiaetujaloillani-vaihe
Ikävä (ihmisten kannalta siis) vaihe, joka on Lemmyllä tämän hetken bravuuri. Tähän kun lisää äärettömän kehittyneen reaktionopeuden, on etujalkoja syytä vähän varoa! Tää vaihe menee ohi, mutta on erittäin tärkeää että ihminen ei välitä siitä, varsat kyllä ajan myötä tajuu että ei siitä huitomisesta oo mitään hyötyä!

Haluanpoistuatalutuksesta-vaihe
Viime vuosi oli paha. Kun tämmöinen vaihe iskee päälle, vaihdetaan yleensä taluttajaa, ja toi Arska ottaa tilanteen haltuun kunnes pahin vaihe on ohi. Lemmy on päässyt Sarilta ainakin kaksi kertaa karkuun, ja siinäkin on kaksi liikaa.

Luulenolevanisuurijamahtavaori-vaihe
Tällä hetkellä Lemmylle on noussu vähän kusi päähän, sillä nyt se näyttää jo isottelevan Niilollekin...Ja tolle Arskalle se on tosi ärsyttävä juuri nyt, Sarin kiusaamisen se on jättänyt jo vähän vähemmälle.

Jäänainakiinnikarsinaanpiehtaroidessani-vaihe
Huoh, ei ole päivää jolloin Lemmy ei olisi piehtaroinut itseään kiinni seinään. Sari on aika mestari jo kiskomaan sitä sieltä ylös, mutta kyllä se kuulemma ihan työstä käy. Nykyään Lemmy on jo tajunnut että karsinassa voi piehtaroida vähän iisimmin, eikä ole jäänyt kiinni ainakaan muutamaan viikkoon.

Osaanollayllättävänpätevä-vaihe
Aina silloin tällöin toi Lemmy yllättää meidät kaikki nopealla oppimisellaan. Niinku nyt tässä videossa, tää on ehkä toinen tai kolmas kerta kun sitä juoksutetaan.

Ja tässä videossa se on ihan kohtalaisen pätevä ohjasajoa opetellessaan.

Olen tässä aitiopaikalta päässyt seuraamaan erinäisten varsojen vaiheilua, ja näyttää siltä että nää varsojen vaiheilut helpottaa siinä 5 ikävuoden paikkeilla! Että onnea vaan Sari Lemmyn kanssa!

Kevät keikkuen tulevi

Kyllä se nyt vaan on virallista, kevät on iskenyt! Naiset tuoksuu entistä paremmalta, Niilo on entistä ärsyttävämpi (yrittää siis isotella mulle!!!) ja ruoho jo vihertää (Possun on nähty laiduntavan takapihalla jo tovin ajan).

Lauantaina meillä oli Sarivapaapäivä, kun se oli jossain kokouksessa, mutta sunnuntaina saatiin nauttia Sarin pakertamisesta koko päivän! Ensin se siivoili tarhoja aamupäivän, jota on aina yhtä mukava katsella, ja sit iltapäivällä se juoksenteli eräidenkin hevosten kanssa tuolla sulilla maastoteillä!

Ransu ja Eida pääsivät ihan vaan kävelylle, ainoa pyrkimys oli taas viimeistenkin jäätiköiden murtaminen, ja hyvin he siinä onnistuivat. Ransu näyttää olevan vähän riippuvainen tosta Eidasta (ja kukapa nyt ei olis, on se niin ihana muija) kun juoksenteli tarhassa ihan koko ajan kun Sari ja Eida oli maastossa. No, tulipa siinä vähän extraliikuntaa sillekin nuorikolle! Vaikka lenkit oli Ransulla ja Eidalla samanpituiset, kesti Eidan lenkki paljon pidempään kun hän kuulemma jää niin pitkäksi aikaa ihailemaan maisemia (tai haaveilemaan musta!).

Sit pääsi vielä Niilo maastoon, ohjasajovermeet niskassaan. Niilläkin kesti lenkki ihmeen kauan, mutta se kuulemma johtui siitä kun Niilon pitää opetella seisomaan paikallaan missä tahansa paikassa ja miten pitkään vaan. Siis kyllähän se kuulemma sen jo osaa, ainakin välttävästi, mutta ikinä sitä ei voi liikaa harjoitella. No, sama mulle vaikka seisoisivat siellä metsässä koko päivän, parempi vaan että pysyy poissa näiltä tiluksilta!

Mä en siis päässyt vielä lenkille, mutta ehkä sekin päivä vielä koittaa. Tunnen jo ravan roiskuvan ympäriinsä laukatessani Laitilan metsäteitä pitkin...

Me kuulemma kävellään ensin, ettei lähde mopo ihan käsistä. Ihme tissiposkitouhua, sanon mä!

Eskarissa

Tänään oli tähdet oikeassa asennossa, Lemmy pääsi esikouluun! Sen tietää siitä kun Lemmy laitetaan aamulla tohon mun tarhaan, siinä on sopivasti tilaa kouluttaa ajohevosen ensiaskeleita. Mä pääsin taas tien viereen päivystämään. Tosin, Sari jotain mutisi että mua ei voi laittaa siihen tarhaan joka päivä kun kuulemma juoksen siinä vähän liikaa kun jokaiselle autolle ja ihmiselle pitää uhota... Voi perkele, eikös voisi vaan ohjata liikennettä muualle että meitsi saa tarhata tuossa isossa tarhassa edes hetken???

Asiaan, siihen Lemmyn esikouluun.

Tänään oli siis lukujärjestyksessä pitkiin ajo-ohjiin tutustuminen. Ajatus oli että josko Lemmy ei pelkäisi pitkiä ohjia, ja jos kaikki menis oikeen hyvin, sais niillä vähän Lemmyyn koskeakin. Voi saatana mitä hissuttelua, mä oon sitä mieltä että kärryt perään vaan ja metsälle!!! Ei aina tarvii taputella päähän montaa vuotta. No, toi Sari on vähän semmonen päähäntaputtelija, sanoo että hiljaa hyvä tulee, mutta jotain rajaa sentään...

Lemmy omaa aavistuksen turhankin rohkean luonteen, se voi kuulemma olla sekä plussa että miinus koulutuksessa. Plussaa siinä mielessä että Lemmy ei pelkää juuri mitään, joten koulutus saattaa edetä aika sujuvasti, ja miinusta siinä mielessä että juuri tästä syystä koulutus saattaa edetä jopa liiankin nopeasti. Sarin täytyy vaan pitää pää kylmänä ettei tee asioita liian vähän, ja etene turhan nopeasti. Seuraan tilannetta etäältä.

Lemmy ei tietenkään pelännyt niitä ohjia, Sari vaan kiskoi niitä ympäri tarhaa ja Lemmy oikeestaan yritti vaan metsästää niitä. Just. Sit siirryttiin seuraavaan vaiheeseen, Sari heitteli niitä ohjia Lemmyn päälle. Lemmy katteli sitä touhua lähes yhtä ihmeissään ku mäkin, mutta Sarin mukaan toi on kanssa tärkee vaihe. Ei kai siinä mitään muuta ku seuraavaks toinen ohjanpää kiinni riimuun ja vähän totuttelua liikkeellelähtöön ja semmosia juoksutuksen alkeita. Samalla Lemmy tottui siihen että ohjat saattaa osua jalkoihin, ja välillä se liikkui niin rivakasti että ohjat oli vähän kaulalla ja selällä ja missä milloinkin. Lemmy ei juurikaan niitä pelännyt, ja aikansa juostuaan yritti jo isotella Sarille ja niille typerille ohjille. Hyvin tyypillistä käytöstä Lemmylle, Sari ei siitä isottelusta oikein välittäisi, mutta kyllä se kuulemma menee ohi, on vaan tommonen vaihe. Hah, niinhän sä luulet!

Irrota mut näistä kahleista!!!

Itsensäpysäyttäjä

Lemmy ei kauaa eskarissa joutunut pyörimään, ja pääsi sit kavereiden kanssa tarhaan. Niilo tuli sieltä paluupostissa takaisin, joutui sekin vähän hommiin. Niiloa on jo koulittu jonkun verran, mutta kun se on niin paskahousu niin sitä tarvii koulia aika paljon vielä.
Tänään totuteltiin takaa tuleviin ääniin, Sari oli yksin kotona joten koulutuksessa joutuu aina vähän soveltamaan. Tämän päivän sovellus oli että ohjat laitetiin Niilon riimuun kiinni, ja ohjien toiseen päähän sidottiin mun vesiämpäri. Sen oli tarkoitus aiheuttaa sitä ääntä, ja kyllähän se sen asian ajoi! Niilo oli sanalla sanoen vähän järkyttynyt tästä ratkaisusta, mutta keräsi itsensä ja treeni päästiin lopettamaan sulassa sovussa. Saas nähdä mitä se Sari sitoo sinne perään seuraavaksi....

Seuraavia treenejä odotellessa, Valmet