Loimigate osa 2

No niin, taas joutui orihevonen nöyryytyksen kohteeksi. Sari halusi ihan välttämättä testata talosta jo ennestään löytyvää Shires-merkkistä kuivatusloimea. Huomasin heti että se on liian pieni, se on ilmeisesti suunniteltu jollekin suomenhevosrääpäleille, kun kokolapussa luki 150 cm. Ja muistatte varmasti että se mun uusi Shires megamaster2000 loimi on kokoa 170 cm. No, pölö ei uskonut ja jälleen kerran ähisten ja puhisten sai raavittua sen mun selkään, vaan todetakseen että nafti on.

Niin, se on aika tarkkaan sen 20 cm liian pieni...

Tässä yritettiin kuvata loimen erityisen hyvää materiaalia, siinä pahemmin onnistumatta.

Okei, sen verran myönnän että tämä loimi oli kyllä hyvän tuntuinen päällä, semmonen sopivan jämäkkä ja lämmin. Kuulemma on Omppu-vainaan loimi, hrr, pukea nyt kuolleen hevosen peitto varsin elinvoimaisen orin päälle. Toivottavasti siitä ei tartu mitään elämäniloa laimentavia basilleja...

Sari oli vakaasti päättänyt että mä tarviin jonkun loimen päälleni kun menin vielä maastolenkin jälkeen tarhaan, ja kaivoi kaapistaan Eti-vainaan (hei ihan oikeasti, eikö täällä ole muita ku kuolleiden hevosten kledjuja???) fleeceloimen. No, tää oli joku Horse Comfort-merkkinen, ja koko oli 165 cm. Muuten hyvä, mutta eihän toi kaulaosio tuu ikinä menemään kiinni näin miehekkään kokoiseen kaulaan.

Kauluri jätettiin auki, ja hyvä niin, se oli aika ahdistava!

Tää nyt oli tämmönen fleeceliru vaan, jos tässä ruvetaan loimien kanssa pelaamaan ni meikämandoliini kyllä vaatii vähintään villaloimen, tai jonkun vastaavan, miehekkäästä materiaalista tehdyn peiton.

Etsinnät kuulemma jatkuu, eli pysykää kuulolla, loimigate tulee jatkumaan.