keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Note to self, ratsasta aikuisella orihevosella useammin!

Voi pientä ihmistä kun sitä on vaan niin tyhmä. Mitä vähemmän ratsastat elämänsä kunnossa olevalla, aikuisella orihevosella, sitä korkeammilla kierroksilla se käy kun pääsee satulan alle!

Tänään sain tuntea taas Valmetin äärimmilleen viritetyn jousen, kun ajattelin lähteä illalla ratsastamaan kohti auringonlaskua. Mulla oli vahva visio leppoisasta, rennosti pärskivästä hevosesta ja yhtä rennosta, ehkä jopa letkeästä ratsastajasta!

Se visio mureni jo ensimmäisen 50 metrin jälkeen.

Hevosen niska nousi sen puoli metriä heti kun kotipiha jäi taakse, ja lähes saman tien alkoi se helvetin mummoravin ja nato-ohjuksen risteytymäaskellaji, josta en niin kovasti välitä. Tilannetta ei tietenkään auttanut se että menin Valmetille vähän uusille reiteille, jonka johdosta ratsastukseen tuli pakollisia "patsasteluja" (eli katsomista kauas horisonttiin ja sen jälkeen yritys kääntyä pystyynhypyllä takaisin kotiin). Perkele, oli kyllä auringonlaskua mutta ei sit mitään muuta nautinnollista. Tässä kohtaa kirosin itseni alimpaan helvettiin, tämäkin olisi ollut vältettävissä mikäli olisin panostanut myös Valmetin ratsastamiseen vähän enemmän viime aikoina. Läksy on nyt opittu, hevonen tulee jatkossa työskentelemään enemmän, useammin ja toivottavasti rennommin.

En kertakaikkiaan jaksanut kiertää Valmetin kanssa pitkää lenkkiä, vaan käänsin sen jossain vaiheessa takaisin kotiinpäin. Tämä ei onneksi saanut sitä sen enempää sekoamaan, thank god.

Ja 50 metriä ennen kotipihaa, malttoi herraisoherra hengähtää, venyttää kaulaa pitkälle ja ihan vaan kävellä pitkällä ohjalla! Kiitos, rakas hevoseni tästä rentouttavasta hetkestä!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti