Meidän koirat

Meillä on kaksi koiraa tällä hetkellä, Demi, dogo argentino narttu, ikää en muista. Olisiko 7 tai 8-vuotias? Ei voi muistaa, on se täällä jo jonkin aikaa asunut. Tuli meille muistaakseni 2-vuotiaana pikkusiskoni poikaystävältä.

Demi on ollut jonkin aikaa aika kipeänä, sillä todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta jonka johdosta se oli siis ihan tukossa. Nukkui vaan, jaksoi vaivoin kävellä lenkillä, karvapeite oli ihan rasvainen ja huonokuntoinen, lihasvoimaakaan ei enää ollut. Kun saatiin lääkitys aloitettua, alkoi jo muutaman päivän päästä tapahtua! Ensin se ihan vaan heräsi, siis ihan kirjaimellisesti heräsi, lähti liikkeelle ja oli aivan kuin pieni pentu! Sen jälkeen alkoi karvanvaihto, kaikki huono karva lähti ihan salamana ja nyt tilalla on silkkinen, ihana karva. Sitten alkoi muutenkin aineenvaihdunta vähän kiihtyä, tarkoittaen sitä että Demin oli päästävä ulos pissalle tai kakalle jopa keskellä yötä. Voin muuten kertoa että en ole yhtään yötä nukkunut yhtäjaksoisesti Demin paranemisen jälkeen. Mutta se on pieni hinta siitä että koira on elämänsä kunnossa!

Parasta heti nukkumisen jälkeen, sekoilua metsässä!!!

Demi vahtii tallinpihalla.

Sitten meillä on Takku. Hän on jo vanha ja vaivainen ja viisas. Takku on ainakin 10-15 vuotias, en taas yhtään muista tätäkään asiaa. Huono koiranomistaja... Takun oikea nimi oli Hannibal, mutta nimi jouduttiin vaihtamaan syystä että Takku tuli meille ikään kuin salaa. Siinä siis kävi niin että aikanaan kävin tallilla Turussa ja siellä pyöri semmoinen vanha tuttu äijä. No sillä äijällä oli Takku siinä narun nokassa ja kävin tietty sitä rapsuttelemaan. Äijä sanoi että koira on menossa ammuttavaksi, hän siis ampuu sen justiinsa, kun Takku oli purrut omistajaansa. Takun silloinen omistaja oli tämän äijän naisystävä tai hänen tyttärensä, en nyt just muista kumpi. No mä tietty että ei kai näin söpöä koiraa voi ampua, mä otan sen. Äijä totesi että ota vaan, omistaja on kuitenkin jo siinä uskossa että koira on jo kuollut. Ainoa ehto siinä oli että nimi pitää muuttaa ja Takku ei saa missään nimessä "tulla julkisuuteen" sillä senhän pitäisi olla kuollut! Tämä käy mulle, ei täällä Laitilassa paljon julkisuutta saavuteta muutenkaan!

Meillä sujui Takun kanssa tosi hyvin, hän vaan tarvii aktiviteettia kun on rodultaan mustaterrieri-labradorinnoutaja-briardi. Siis se terrieri siinä tarvii sitä aktivointia! Näin tätä äijää silloin tällöin ja hän aina kysyi miten Takku voi. Kerroin että ei mitään ongelmia, koira on mahtava. Sit tää äijä kertoi hauskan jutun, hän oli meinaan sit joutunut johonkin Hannibalin eli Takun muistotilaisuuteen johonkin paikallisjuottolaan! Siinä kun koiraa oli surtu, oli äijä joutunut kertomaan entiselle omistajalle että ei Hannibal oikeasti ole kuollut vaan elää hyvää elämää Laitilassa, salanimen turvin! Omistaja oli vähän hämillään, mutta ilmeisen onnellinen meidän puolesta. Olen nähnytkin heidät muutaman kerran ja aina ollaan juteltu Takusta! Näin niitä koiria hankitaan!

Näiden kaverusten lisäksi meillä on ollut kolme muutakin koiraa, irlanninsusikoira-kaukaasianpaimenkoira-jajokumuurotujotaenmuista-narttu Kimu, tiibetinspanieli Roosa ja napolinmastiffi-vihikoira-uros Ruttu.

Kerron näistä kaveruksista jossain vaiheessa lisää!

Viisas katse, upea koira

Arvaatteko mistä Takun nimi johtuu???

Kunnon venytykset ennen lenkille lähtöä!