Koska meitsi on työhevonen, ja omasta mielestäni lähes täydellinen sellainen, ajattelin jakaa teille muillekin mun salaisen reseptini miten tulet paremmaksi työhevoseksi 10 yksinkertaista ohjetta seuraamalla.
Kohta 1, valjastus. Valjastuksen alkaessa haukottele, paina päätä sopivan alas että vaikutat hieman masentuneelta ja ole kaikin puolin poissaoleva. Yleensä tämä saa innokkaammankin kuskin vaihtamaan työsuunnitelmat laidunlomaksi, sillä eihän hevosta nyt sovi ajaa ihan loppuunkaan.
Mikäli ylläolevat toimet eivät kuskiisi tehoa, tee kaikkesi välttääksesi valjastusta. Kun kuski on kaapannut aivan liian painavat valjaat käsiinsä ja on noussut jakkaralle nostamaan niitä selkääsi, siirry YKSI askel ja jää paikallesi seisomaan. Odota että kuski saa siirrettyä joko jakkaraansa lähemmäs tai sinua takaisin paikalleen, ja toista sama. Tämän voi toistaa kolme kertaa, sen jälkeen heikkohermoisimmalta kuskilta menee hermo ja se joko kampeaa valjaat väkisin sun päälle tai luovuttaa.
Suitsia laitettaessa ota kuolaimet halukkaasti suuhun, mutta sen jälkeen nosta pää ylös. Niin ylös että kuski ei ihan ylety laittamaan niskahihnaa korvien taakse ja kuolaimet vahingossa putoavat suustasi pois. Tämänkin jälkeen ota ne kuolaimet uudestaan ihan yhtä halukkaasti suuhun kuin ensimmäisellä kerralla ja toista samat proseduurit. Tämänkin toimenpiteen voi toistaa kolme kertaa.
Kohta 2, liikkeellelähtö. Jos ja kun sut on saatu valjastettua, ja siirrettyä pihalle odottamaan varsinaista liikkeellelähtöä. suorita seuraavat liikkeet: Tilan muille hevosille uhittelu. Tammoille huutelu. Kaikkien pihalla olevien tavaroiden tuijottelu. Liikkeelle lähtö juuri silloin kun kuski on vasta selvittelemässä ohjaksia.
Varoitus: kuskin suusta saattaa jo tässä vaiheessa tulla epämääräistä pärinää, sihinää ja jopa pari perkelettä. Sulje korvasi näiltä.
Kohta 3, aisoihin peruuttaminen. Kävele tottelevaisesti kuskin mukana aisojen eteen, ja kuskin lähtiessä peruuttamaan sua aisojen väliin, ota aina viime hetkellä YKSI askel sivuun. Siis vain yksi, ja juuri siinä kohtaa kun olet ihan lähellä aisaa. Näin kuski saa hyvän onnistumisen tunteen ihan loppumetreille asti. Yksi hyvä keino on myös astua "vahingossa" aisan päälle juuri kun olet peruuttanut aisojen väliin. Jos aisa tästä menee rikki, ei sen ollut tarkoituskaan kestää oikeaa työtä.
Toinen hyvä keino on lähteä peruuttamaan hieman vinoon, ja kuskin suoristaessa sua, tee korjausliike niin isosti että pääset mahdollisimman kauas aisoista. Kuskin korjatessa sua toiseen suuntaan, toista sama. Tätäkin voi toistaa keskimäärin kolme kertaa, normaalihermoilla varustettu kuski luovuttaa jo tässä vaiheessa.
Kohta 4, lähtö metsätielle. Ensimmäisten askelien aikana on erityisen tärkeää säätää vakionopeudensäädin ykkösvaihteelle, joka kylmäverisillä hevosilla on HIDAS. Etene tässä erityisen hitaassa vauhdissa juuri sinne minne kuski haluaa, mutta ole erittäin tarkkana ettei vauhtisi kiihdy missään vaiheessa. Älä reagoi kuskin ohjien heilutteluun, maiskutteluun tai niihin perkeleisiin.
Kohta 5, metsätiellä. Kun alkutaistelut on käyty, ja olette metsätiellä, siirrä vakionopeudensäädin kohtaan VÄHÄN REIPPAAMPI. Tämä sen takia ettei reissu kestäisi ihan tuhottoman kauan. Tästä innostuneena kuski saa vähän semmosta tekemisen meininki-fiilistä, ja nyt onkin seuraavan haasteen aika: Joka kerta kun kuski jää taaksesi haaveilemaan, tulkitse tämä ohjausliikkeenä ja poikkea metsätieltä suoraan umpimetsään. Odota rauhassa että kuski saa itsensä kerättyä ja peruutettua sut pois umpimetsästä. Tämän voi toistaa koko työrupeaman ajan, kuski kuvittelee antaneensa sulle vaan niin epämääräisiä apuja ja soimaa siitä itseään.
Kohta 6, metsässä. Kun olette vihdoinkin kääntyneet umpimetsään, on aika kääntää kruiseri kohtaan MELKO REIPAS. Tästäkös kuski innostuu, nyt vasta onkin meininkiä! Varaudu siihen että kuski joutuu juoksemaan perässäsi, ei näe jalkoihinsa ja kompuroi ja pärisee koko ajan saadakseen sut hidastamaan. Älä pelkää, kuski ei missään nimessä vedä ohjista, sillä sille on opetettu että ohjista ei saa ikinä vetää taaksepäin! Älä välitä pärinöistä, vaan etene määrätietoisesti itse valitsemiasi reittejä pitkin.
Kohta 7, metsästä takaisin tielle. Tielle päästyänne kuski pysäyttää sut, muka kuorman lastausta varten. Tosiasiassa kuski joutuu hetken vetämään henkeä että jaksaa taas juosta perässäsi. Salli pieni hetki kuskille, mutta muistuttele toistuvasti ottamalla pieniä askeleita että taas pitäisi mennä. Kun kuski on valmiina jatkamaan matkaa, hän alkaa taas selvittelemään ohjia, ja nyt onkin tärkeää että lähdet liikkeelle juuri tässä vaiheessa, jossa kuski ei ole ihan vielä valmis!
Kohta 8, työnteon yhteydessä syöminen. Kuten tiedät, hevosten pitää syödä jatkuvasti pieniä annoksia. Työnteon yhteydessä tämä onnistuu kahdella tavalla: metsässä kulkiessanne vie reitti tien reunaan, jossa kasvaa ne parhaat ja tuuheimmat puut ja napsi siitä ihan huomaamatta, päätä edes kääntämättä sopivan kokoisia oksia suuhusi. Jos käännät päätäsi liikaa sivulle, kuski huomaa tämän ja alkaa nykiä ohjasta estääkseen sua syömästä. Tässä on bonuksena myös se että oksilta aika usein putoaa kuskin päälle vuodenajasta riippuen joko vettä tai lunta, ja tämäkös kuskia piristää!
Toinen keino syömiseen on pysähtyä vesilammikon kohdalle, muka janoissaan. Kuski ei varmasti raaski patistaa sua liikkeelle, sillä pitäähän hevosen saada juoda rauhassa. Siinä kun loiskuttelet vettä voit huomaamattomasti napsia lätäkön ympäristössä olevat ruohotupsut parempiin suihin!
Kohta 9, kohti kotia. Jaahas, sitten on työt tehty ja on aika kääntyä kotia kohti. Tässä kohtaa kruiseri säädetään nopeudelle HELVETIN REIPAS ja sitten mennään eikä meinata. Jos olet tehnyt kaikki kohdat kuten olen neuvonut, ei kuski jaksa tässä vaiheessa enää välittää mistään vaan juoksee kiltisti perässäsi, ainoana tavoitteenaan olla päästämättä sua karkuun. Nauti vauhdin hurmasta!
Kohta 10, loppuhuolto. Kun olette palanneet takaisin tallille, sinä elämäsi voimissa, kuski ei niinkään, vaadi välitöntä huoltoa itsellesi. Anna kuskin ottaa valjaat pois, anna kuskin ottaa myös suitset pois ja sen jälkeen vaadi perusteellista harjausta. Vaadi myös vettä ja heinää, ja mielellään jotain pientä extraa, vaikka kourallinen kauraa. Tarkkaile että kuski huoltaa myös varusteesi välittömästi sillä vain hyvin huolletut nahkavarusteet ovat ikuisia. Tämän jälkeen voit palkita kuskin uurastukset kyykähtämällä laitumen kuraisimpaan nurkkaan piehtaroimaan! Ei meinaan ihan heti tule kuskille mieleen lähteä uudestaan töihin!
Nyt kaikki Suomen työhevoset testaamaan tätä pettämätöntä työhevosreseptiä, voin taata että tätä harjoitusohjelmaa seuraamalla teistäkin tulee lähes yhtä hyviä työhevosia kuin meitsistä!
Valmet, koutsi
Eestin Raskas Vetohevosoriin Valmet mietteitä arjesta Laitilassa. Joukkoon mahtuu sekä omaa että muiden treeniä ja mietteitä maailman menosta, noin hevosen näkökulmasta katsottuna!
sunnuntai 8. marraskuuta 2015
keskiviikko 28. lokakuuta 2015
Hevosesta työhevoseksi
Tänään oli Niilon suuri päivä.
Se sai (mun luvalla tietty) lainata noita työvaljaita ja Sari sai ähisten ja puhisten räpellettyä ne sen päälle.
Siinä kesti kyllä tuhottoman kauan, siinä tarvittiin valjaiden purkamista kahteen osaan, korkea jakkara ja paljon hikeä ja melkein kyyneleitäkin.
Eikä asiaa kuulemma auttanut yhtään että Arska oli vieressä selostamassa että noi työhevoshommat on vähän miesten hommia... Kun ei tommoset eukot näytä jaksavan edes valjaita nostaa hevosen selkään. Sari ei tässä vaiheessa sanonut mitään.
No, oli miten oli, Niilo saatiin valjastettua ja näin ekalla kerralla sen ei tarvinnut muuta ku kävellä hetki valjaat päällä. Sillä oli vähän käsijarru päällä, kuulemma mäkivyö vähän ahdisti kun ei oo tottunut sellaiseen.
Toista se on tällasilla tosimiehillä, meitä ei paljon mäkivyöt ahdista kun painetaan metsässä menemään! Saa Niilokin luvan siihen tottua jos aikoo oikeen työhevoseksi ryhtyä.
Lemmy sai kans vähän haistella valjaita, mutta hän ei kuulemma ihan vielä ole valmis kantamaan näin massiivisia valjaita, saa treenata vähän kevyemmillä vehkeillä. Se onkin vielä ihan mikkihiiri koko Lemmy.
Meitsikin pääsee kuulemma kohta metsään fiilistelemään valjaiden kanssa, mutta ensin pitää antaa kavion parantua rauhassa, mulla on kuulemma vähän sädemätää yhdessä kaviossa, mutta turistaan siitä lisää joku toinen päivä!
Valmet
Se sai (mun luvalla tietty) lainata noita työvaljaita ja Sari sai ähisten ja puhisten räpellettyä ne sen päälle.
Siinä kesti kyllä tuhottoman kauan, siinä tarvittiin valjaiden purkamista kahteen osaan, korkea jakkara ja paljon hikeä ja melkein kyyneleitäkin.
Eikä asiaa kuulemma auttanut yhtään että Arska oli vieressä selostamassa että noi työhevoshommat on vähän miesten hommia... Kun ei tommoset eukot näytä jaksavan edes valjaita nostaa hevosen selkään. Sari ei tässä vaiheessa sanonut mitään.
No, oli miten oli, Niilo saatiin valjastettua ja näin ekalla kerralla sen ei tarvinnut muuta ku kävellä hetki valjaat päällä. Sillä oli vähän käsijarru päällä, kuulemma mäkivyö vähän ahdisti kun ei oo tottunut sellaiseen.
Toista se on tällasilla tosimiehillä, meitä ei paljon mäkivyöt ahdista kun painetaan metsässä menemään! Saa Niilokin luvan siihen tottua jos aikoo oikeen työhevoseksi ryhtyä.
![]() |
| Apua, mut on sidottu pakettiin!!! |
Meitsikin pääsee kuulemma kohta metsään fiilistelemään valjaiden kanssa, mutta ensin pitää antaa kavion parantua rauhassa, mulla on kuulemma vähän sädemätää yhdessä kaviossa, mutta turistaan siitä lisää joku toinen päivä!
Valmet
lauantai 24. lokakuuta 2015
Mystiset treffit
Nyt on mystistä. Sari lähti heti aamulla tuonne kylille treffeille.
Se oli siellä vaan ihan pienen hetken, ja kotiin tullessaan oli epäilyttävän iloinen. Sen oli nähty halaileven jotain äijää huoltoaseman pihalla. Niin mystistä, niin mystistä.
Myöhemmin selvis että Sarin mystinen treffiseuralainen oli Sidbäckin Hasse ja Sari toi siltä tuliaisia kotiin...
Jaahas, sitä päästään pikkuhiljaa tositoimiin, on meinaan Tärnsjötä yllä taas pitkästä aikaa! Vihdoinkin Sari tajus mitä meiltä on uupunut, kunnon työvaljaat tietty.
Tossa roikkui joku nimilappukin, jonkun nevöhööd Certinon valjaat näyttäis olevan. Ihan sama kenen vanhat valjaat nää on, nyt ne on mun!!!
Se oli siellä vaan ihan pienen hetken, ja kotiin tullessaan oli epäilyttävän iloinen. Sen oli nähty halaileven jotain äijää huoltoaseman pihalla. Niin mystistä, niin mystistä.
Myöhemmin selvis että Sarin mystinen treffiseuralainen oli Sidbäckin Hasse ja Sari toi siltä tuliaisia kotiin...
Jaahas, sitä päästään pikkuhiljaa tositoimiin, on meinaan Tärnsjötä yllä taas pitkästä aikaa! Vihdoinkin Sari tajus mitä meiltä on uupunut, kunnon työvaljaat tietty.
Tossa roikkui joku nimilappukin, jonkun nevöhööd Certinon valjaat näyttäis olevan. Ihan sama kenen vanhat valjaat nää on, nyt ne on mun!!!
sunnuntai 18. lokakuuta 2015
Operaatio Lemmyn paalaus
Jaahas, tänään oli taas Sarilla huikeiden idisten päivä... Se on aina välillä näin hevosena vaikea ymmärtää noita Sarin treenimenetelmiä, jotka välillä näyttää vähintäänkin epäilyttäviltä, mutta aina Sari vaan keksii jonkun selityksen miksi just nyt täytyy tehdä just tätä hommaa, miten siitä on sit tulevaisuudessa hyötyä.
Mitäs veikkaatte, miten paljon on tulevaisuudessa hyötyä siitä että hevonen on käärittynä paalimuoviin???
Niinpä, ei yhtään mitään, mutta niin vaan tänään piti sekin ihme kokea. Luojan kiitos mä en joutunut Sarin leikkimielisten kisailujen kohteeksi, vaan Lemmy sai toimia sijaiskärsijänä.
Lemmy on nyt vielä niin nuori ja viaton että se oikeasti luulee että nämä Sarin kotkotukset on jollain tapaa tarpeellisia, mutta eiköhän sekin piakkoin tajua että sitä on niin kusetettu!!!
Mitäs veikkaatte, miten paljon on tulevaisuudessa hyötyä siitä että hevonen on käärittynä paalimuoviin???
Niinpä, ei yhtään mitään, mutta niin vaan tänään piti sekin ihme kokea. Luojan kiitos mä en joutunut Sarin leikkimielisten kisailujen kohteeksi, vaan Lemmy sai toimia sijaiskärsijänä.
Lemmy on nyt vielä niin nuori ja viaton että se oikeasti luulee että nämä Sarin kotkotukset on jollain tapaa tarpeellisia, mutta eiköhän sekin piakkoin tajua että sitä on niin kusetettu!!!
![]() |
| Siinä se on, keskiaikainen kidutusväline. |
![]() |
| Takavasemmalta lähestyy autuaan tietämätön uhri. |
![]() |
| Kohteen vaarattomaksi toteaminen. |
![]() |
| Ja mitäs sitten kävikään? |
![]() |
| Vai tämmönen loimi tänään. |
![]() |
| Voi helvetti, vaikuttaa huijaukselta. |
![]() |
| Mee helevettihin siitä! |
![]() |
| Ikävän koulukiusaamistilanteen jälkeen kamujen kanssa syömään, parasta! |
lauantai 10. lokakuuta 2015
Radikaalia ruokintaa
Täällä ollaan taas sydän syrjällään, ja kenenkäs muun vuoksi kuin ton Niilon.
Sillä on aina ollut ongelmia mahan kanssa, kerää hiekkaa suolistoon ja silloin ei mikään ruoka tunnu imeytyvän ja laihtumaanhan siinä pääsee. Vähintään kaksi kertaa vuodessa se joutuu syömään semmosen kamalan psyllium-limakuurin ja sillä saadaan sitä hiekkaa pois, ja yleensä sen jälkeen tilanne on taas normaali, ja lihaa luiden ympärille kertyy mukavasti.
Nyt Sari on vähän huolestunut, kun yksi psylliumkuuri näytti tekevän tehtävänsä, maha näytti olevan ihan kohtalaisessa kunnossa hetken, mutta nyt taas on niin huonona. Niilo on laihtunut kesän jälkeen nopeasti ja paljon, vaikka ruokaa sen eteen kannetaan kaksin käsin. Sitä ruokitaan tällä hetkellä greenlinella, kivennäisellä, progut farmilla ja kalkilla. Lisäksi se syö biotiinia kavioita vahvistamaan sekä tällä hetkellä se syö myös vatsahaavalääkettä.
Luultavasti toisen psylliumkuurin joutuu vielä imemään, ja sit pitää taas toivoa että tilanne helpottuu. Jos psylliym ja vatsahaavalääke ei paranna tilannetta, mietitään seuraavaa siirtoa.
Tänään Sari teki semmosen peliliikkeen että järjesti Niilon porukalle vapaan heinätarjoilun, josko se helpottaisi Niilon vatsakipuja. En tiedä vatsakivuista mutta kyllä ne aika tyytyväisiltä vaikutti tähän ratkaisuun:
Ainoa huoli tässä on se että räjähtääkö toi Vip nyt atomeiksi, se kun on aina ollut aika hyvä rehunkäyttäjä...
Meitsi luonnollisesti vaatimaan meille muillekin vapaata heinää, mutta Sari jotain mutisi että herraisoherralla on vyötärönympärys taas päässyt vähän venahtamaan.
Kadonneen vyötärön metsästämiseksi Sarilla on kaksi ehdotusta:
Ruoan vähentäminen - juu ei kiitos
Liikunnan lisääminen - juu kiitos
Saas nähdä koska lähdetään taas reeniin...
Sillä on aina ollut ongelmia mahan kanssa, kerää hiekkaa suolistoon ja silloin ei mikään ruoka tunnu imeytyvän ja laihtumaanhan siinä pääsee. Vähintään kaksi kertaa vuodessa se joutuu syömään semmosen kamalan psyllium-limakuurin ja sillä saadaan sitä hiekkaa pois, ja yleensä sen jälkeen tilanne on taas normaali, ja lihaa luiden ympärille kertyy mukavasti.
Nyt Sari on vähän huolestunut, kun yksi psylliumkuuri näytti tekevän tehtävänsä, maha näytti olevan ihan kohtalaisessa kunnossa hetken, mutta nyt taas on niin huonona. Niilo on laihtunut kesän jälkeen nopeasti ja paljon, vaikka ruokaa sen eteen kannetaan kaksin käsin. Sitä ruokitaan tällä hetkellä greenlinella, kivennäisellä, progut farmilla ja kalkilla. Lisäksi se syö biotiinia kavioita vahvistamaan sekä tällä hetkellä se syö myös vatsahaavalääkettä.
Luultavasti toisen psylliumkuurin joutuu vielä imemään, ja sit pitää taas toivoa että tilanne helpottuu. Jos psylliym ja vatsahaavalääke ei paranna tilannetta, mietitään seuraavaa siirtoa.
Tänään Sari teki semmosen peliliikkeen että järjesti Niilon porukalle vapaan heinätarjoilun, josko se helpottaisi Niilon vatsakipuja. En tiedä vatsakivuista mutta kyllä ne aika tyytyväisiltä vaikutti tähän ratkaisuun:
Ainoa huoli tässä on se että räjähtääkö toi Vip nyt atomeiksi, se kun on aina ollut aika hyvä rehunkäyttäjä...
Meitsi luonnollisesti vaatimaan meille muillekin vapaata heinää, mutta Sari jotain mutisi että herraisoherralla on vyötärönympärys taas päässyt vähän venahtamaan.
![]() |
| Huono kuvakulma, ei se oikeesti oo noin iso... Sitä paitsi, saako tolleen salaa edes kuvata, kysyn vaan??? |
Kadonneen vyötärön metsästämiseksi Sarilla on kaksi ehdotusta:
Ruoan vähentäminen - juu ei kiitos
Liikunnan lisääminen - juu kiitos
![]() |
| Läskeille kyytiä! |
Saas nähdä koska lähdetään taas reeniin...
keskiviikko 7. lokakuuta 2015
Kun intressit ei kohtaa
Täällä on ollut vähän rauhaisampi alkuviikko, Sari on sairastellut kotona eikä meitä oo huomioitu muuta ku ruoka-aikoina. Eipä siinä mitään, saadaan ainakin olla hetki rauhassa, pääasia että ruokahuolto pelaa.
Tänään kuitenkin Sari pääsi jo ulos asti vähän pidemmäksi aikaa, ja kuulemma valo oli niin upea että mikäpä siinä ottaessa herraisoherrasta upeita, dynaamisia syysjuoksukuvia.
Mua ei ihan hirveesti kiinnostanut juoksentelut kun pääsin laitumelle, sinnehän mennään ensisijaisesti syömään. Sari siinä sit heilutteli käsiään ja hyppi ylös alas kameran kanssa, täydellistä laukkaotosta odottaen.
Mitäs luulette, miten meni?
Että siinä sulle dynamiikkaa!
Loppujen lopuksi Sari tajus luovuttaa, ja mutisi mennessään että illalla tulee uusi photoshoot, sillä ainahan Valmet laukkaa luokse kun sen laitumelta hakee.
Niin, paitsi tällä kerralla.
Se on kyllä jännä miten meidän intressit ei tänään kohdannut, meitsillä ainakin oli hauskaa Saria liikuttaessani!
Tänään kuitenkin Sari pääsi jo ulos asti vähän pidemmäksi aikaa, ja kuulemma valo oli niin upea että mikäpä siinä ottaessa herraisoherrasta upeita, dynaamisia syysjuoksukuvia.
Mua ei ihan hirveesti kiinnostanut juoksentelut kun pääsin laitumelle, sinnehän mennään ensisijaisesti syömään. Sari siinä sit heilutteli käsiään ja hyppi ylös alas kameran kanssa, täydellistä laukkaotosta odottaen.
Mitäs luulette, miten meni?
Että siinä sulle dynamiikkaa!
Loppujen lopuksi Sari tajus luovuttaa, ja mutisi mennessään että illalla tulee uusi photoshoot, sillä ainahan Valmet laukkaa luokse kun sen laitumelta hakee.
Niin, paitsi tällä kerralla.
| Ensin vaan odotetaan rauhassa, Sari kävelee turhautuneena luokse kun en laukannutkaan portille. |
| Sit napakka kiihdytys, kohti porttia luonnollisesti! |
| Niin lujaa ettei edes kamera pysy perässä! |
| Kohti valoa! |
Se on kyllä jännä miten meidän intressit ei tänään kohdannut, meitsillä ainakin oli hauskaa Saria liikuttaessani!
sunnuntai 27. syyskuuta 2015
Peeärrää ja pärinää
Kyllä nyt on puhuttu metsätyöhevosten puolesta niin paljon että suu jo ihan vetää kuivaksi. Sari kävi Niilon kanssa aamulla metsässä treenaamassa vaikeassa maastossa kulkemista ja paikallaan seisomista. Niilo kuulemma suoritti tehtävät erityisen hyvin, ja siinä metsässä seisoskellessa tuli muutama marjanpoimijakin tavattua. Niilo tietysti hirnui heille terveiset ja sieltä ne sit tuli hevosta ihastelemaan.
Sari selvensi syytä miksi hän hevosen kanssa seisoi keskellä metsää, että tässä harjoitellaan tulevan metsätyöhevosen kanssa. Siitäkös vanhat ihmiset innostuivat, on niin hienoa nähdä että joku vielä jossain tekee (tai tässä tapauksessa yrittää tehdä) vanhan ajan töitä hevosen kanssa.
Ja kyllä ne sit Niiloakin kehuivat, varsinkin kun Niilo hirnui jatkuvasti huomiota itselleen. Vähän mua harmitti etten itse ollut tuossa tilanteessa, sillä kyllähän se nyt on selvä että tällainen jo keski-ikään ehtinyt herrasmies on aina mukavampi katsella kun tuo Niilon nulikka, joka on vasta kasvuvaiheessa. No, ehkä mäkin pääsen hoitamaan peeärrää vielä joskus.
Niilon jälkeen oli meitsin vuoro. Ensin Sari hikoili tallissa kun vuoli mun kaviot. Mä en kyllä tajuu mikä siinä on niin vaikeeta että ihan pitää hikeä välillä pyyhkiä, ei mulla vaan hiki tullut, korkeintaan vähän vitutti kun siinä raapimisessa kesti niin kauan. Oon kyllä oppinut seisomaan kolmellakin jalalla ihan kohtalaisesti, tai sanotaan että Sari on oppinut laskemaan mun jalan alas aina säännöllisin väliajoin!
Sit me lähdettiin metsään ohjasajoharjoituksiin. Sari sanoi lähtiessä että nyt tehdään semmosia tarkkuusharjoituksia, eli pitäis kävellä just sitä reittiä mitä Sari haluaa. Paskanmarjat sanon mä, meitsihän kävelee siellä missä huvittaa, Sari tulkoon perässä. Ja niinhän se sit meni, mä kerroin mistä mennään ja Sari vikisi perässä! Kyllä ohjasajo sit on hauskaa!!!
Sari ajatteli että viedään harjoitukset uudelle levelille ja ohjas mut umpimetsään, jossa reittivalinta on entistä tärkeämpää. Eipä hän ajatellut että ihan itse joutuu siellä myös rämpimään, ja aika usein meillä olikin "koulutuksellinen tauko" eli pysähdysharjoitus. En mä siitä koulutuksesta tiedä, Sari siellä taustalla pihisi ja keräili itteensä ennen ku lähdettiin taas rämpimään. Hyvä kun se lenkin loppuvaiheessa enää pystyi kunnolla pärisemään eli hidastamaan mun vauhtia, kun tuntui ottavan niin kunnon päälle. Mä aloin vasta lämpeemään! Tehtiin vielä toinen lenkki, nyt vähän helpommissa maastoissa ja tällä kertaa annoin Sarin jopa vähän ohjata mua, että sille jää hyvä mieli treenin jälkeen! Ihmiset toimii silleen parhaiten että harjoitus päätetään aina hyväntuulisesti, sit ne jaksaa lähteä taas uudestaan treeniin.
Iltasella Sari otti vielä Eidan ja Demin mukaansa lenkille, niillä oli semmonen leppoisa maastolenkki metsässä ja sänkipellolla. Eida kuulemma on paljon kuuliaisempi varsinkin pysähdyksissä ku meitsi...
Mä oon kyllä koska vaan valmis uusiin treeneihin, bring it on!!!
Sari selvensi syytä miksi hän hevosen kanssa seisoi keskellä metsää, että tässä harjoitellaan tulevan metsätyöhevosen kanssa. Siitäkös vanhat ihmiset innostuivat, on niin hienoa nähdä että joku vielä jossain tekee (tai tässä tapauksessa yrittää tehdä) vanhan ajan töitä hevosen kanssa.
Ja kyllä ne sit Niiloakin kehuivat, varsinkin kun Niilo hirnui jatkuvasti huomiota itselleen. Vähän mua harmitti etten itse ollut tuossa tilanteessa, sillä kyllähän se nyt on selvä että tällainen jo keski-ikään ehtinyt herrasmies on aina mukavampi katsella kun tuo Niilon nulikka, joka on vasta kasvuvaiheessa. No, ehkä mäkin pääsen hoitamaan peeärrää vielä joskus.
Niilon jälkeen oli meitsin vuoro. Ensin Sari hikoili tallissa kun vuoli mun kaviot. Mä en kyllä tajuu mikä siinä on niin vaikeeta että ihan pitää hikeä välillä pyyhkiä, ei mulla vaan hiki tullut, korkeintaan vähän vitutti kun siinä raapimisessa kesti niin kauan. Oon kyllä oppinut seisomaan kolmellakin jalalla ihan kohtalaisesti, tai sanotaan että Sari on oppinut laskemaan mun jalan alas aina säännöllisin väliajoin!
Sit me lähdettiin metsään ohjasajoharjoituksiin. Sari sanoi lähtiessä että nyt tehdään semmosia tarkkuusharjoituksia, eli pitäis kävellä just sitä reittiä mitä Sari haluaa. Paskanmarjat sanon mä, meitsihän kävelee siellä missä huvittaa, Sari tulkoon perässä. Ja niinhän se sit meni, mä kerroin mistä mennään ja Sari vikisi perässä! Kyllä ohjasajo sit on hauskaa!!!
Sari ajatteli että viedään harjoitukset uudelle levelille ja ohjas mut umpimetsään, jossa reittivalinta on entistä tärkeämpää. Eipä hän ajatellut että ihan itse joutuu siellä myös rämpimään, ja aika usein meillä olikin "koulutuksellinen tauko" eli pysähdysharjoitus. En mä siitä koulutuksesta tiedä, Sari siellä taustalla pihisi ja keräili itteensä ennen ku lähdettiin taas rämpimään. Hyvä kun se lenkin loppuvaiheessa enää pystyi kunnolla pärisemään eli hidastamaan mun vauhtia, kun tuntui ottavan niin kunnon päälle. Mä aloin vasta lämpeemään! Tehtiin vielä toinen lenkki, nyt vähän helpommissa maastoissa ja tällä kertaa annoin Sarin jopa vähän ohjata mua, että sille jää hyvä mieli treenin jälkeen! Ihmiset toimii silleen parhaiten että harjoitus päätetään aina hyväntuulisesti, sit ne jaksaa lähteä taas uudestaan treeniin.
Iltasella Sari otti vielä Eidan ja Demin mukaansa lenkille, niillä oli semmonen leppoisa maastolenkki metsässä ja sänkipellolla. Eida kuulemma on paljon kuuliaisempi varsinkin pysähdyksissä ku meitsi...
Mä oon kyllä koska vaan valmis uusiin treeneihin, bring it on!!!
![]() |
| Mun muijat ottaa aurinkoa. |
![]() |
| Demi... |
![]() |
| ...miten niin pirun riivaama koira? |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

























