Pojat on poikii

Noi Niilo ja Lemmy on kyllä semmosia saatanan sekopäitä, ne pelleilee keskenään tuolla tarhassa joka ikinen päivä, ja monta kertaa päivässä. Mä en tajuu miten ne jaksaa, varsinkin kun se Lemmy on ihan koko ajan härnäämässä.

Sanon vaan että jos mut päästettäis tonne tarhaan niin aika nopeesti kertoisin että täällä ei pikkupojat paljon nenille hypi. Vielä mua ei oo päästetty sinne pikkupoikien kanssa, mutta toivossa on hyvä elää...

Tässä on nyt kuitenkin muutama kuva jotka Sari onnistui ottamaan tästä porukasta, se vaati jonkin verran odottelua, jäätyneet sormet ja lumentäyttämät saappaat, mutta oli kuulemma sen arvoista.

Alkuun oli vähän nihkeetä kun Lemmy oli vähän turhan kiinnostunut kamerasta

Eikä Niiloakaan paljoo kiinnostanut mallina oleminen

Sehän nukahti tohon Lemmyn selkään nojaillessaan.

Yhä edelleen sitä tuntuu väsyttävän...

Tuleekohan tästä mitään...

No piristyihän ne!

Vip otti vähän rennommin, tärkeintä on löytää ruokaa...

Sari otti muuten sunnuntaina 850 kuvaa meistä, ja niistä blogiin kelpuutettiin noin 50 kuvaa. Että semmosella prosentilla se kuvailee...

Mä oon rakastunut!

Huh huh, nyt kyllä nivuksissa kihelmöi, kattokaas millainen tamma Suomesta löytyy.

Ulla, armaani, karataan yhdessä auringonlaskuun ja tehdään toisemme onnellisiksi.

Mitä nyt yhdestä säilytys- ja jalostusohjelmasta, rakkauden kieli on universaali.

Voulez vouz coucher avec moi?

Sinuun palavasti rakastunut, Valmet

Eidan "irrottelut"

Eida pääsi myös sunnuntaina laitumelle irrottelemaan.

Se ei kyllä tajunnut mitä siinä haettiin takaa.

Se seisoi portilla ensin viisi minuuttia, sit kääntyi toiseen suuntaan ja seisoi siinä toiset viisi minuuttia ja Sari odotti kameran kanssa jäätynyt sormi liipasimella, että "kohta se varmaan lähtee ku tykin suusta!". No ei lähtenyt.

Niin että mitä me täällä pellolla tehdään???

Kaverit jäi kotiin...

No sit kun Sari oli jo luovuttamassa, Eida ihan silkasta säälistä ravas ja laukkas pari kierrosta Sarin ympärillä että Sari sai otettua muutaman kuvan.

Ja sit Eida taas pysähtyi portille.

Voidaanko jo mennä?

On se tietty hyvä että ottaa rauhallisesti, mutta kyllä mä olisin mun muijalta toivonut edes pientä iloittelua! Ehkä joku toinen päivä, viikko tai kuukausi.

Oiva kuva myynti-ilmoitukseen

Myydään kaikinpuolin normaali varsa.

On se Lemmy vaan pölön näköinen.

Eikä se kuulemma oo oikeesti myynnissä, voi paska, mä jo kuvittelin...

Höpinää töttöröön (vihdoinkin!)

Jumalauta kyllä on jo odotettukin että täällä mäessä päästään tositoimiin... Kelit ovat olleet sanalla sanoen haastavat meille kengättömille, kertakaikkiaan kukaan meistä ei ole päässyt tekemään yhtään mitään, hyvä kun päästään pystyssä kävelemään tarhaan ja talliin.

Nyt ollaan tännekin leveysasteille saatu lunta, ja sitä tuli sit kerralla vähän enemmän. Toi Sari oli tietty just silloin laivalla työmatkalla kun me nautittiin kunnon lumimyräkästä, mutta nyt se on taas kotona ja me päästään vähän edes oikomaan koipiamme!

Kukapa muukaan kuin allekirjoittanut pääsi ensin laitumelle kirmaamaan, Sari jotenkin ajatteli että mun pää kaipaa tuuletusta enemmän kuin muiden... Mistä lie tommosta saanut päähänsä?

Siinä teille muutama otos tämän päiväisistä laidunleikeistä:

Kyllä teidän nyt kelpaa kun saatte tällasta atleettia ihailla!