No, lauantaina meitsi joutui toteuttamaan itseään taas lastenratsuna, koska sellainenhan on varsin soveliasta aikuiselle jalostusoriille, jonka pitäisi kaikin keinoin pitää kiinni tarkkaan harkitusta imagostaan! Myönnän, olen sen verran pehmo, että pikkuihmislapset saa mut vähän pehmenemään, ja mä annan niiden harjata mua miten päin vaan ja selkäänkin saavat kiivetä ja potkia mua pikkujaloillaan jotta mä etenisin mateluvauhtia ja välillä sit pysähdyn niiden kiskoessa kaikilla voimillaan ohjaksista! Tää on ihan fine, kunhan ei toistu turhan usein.
Kyllä sai toi mun muijakin, eli Eida, oman osansa tän pikku ihmislapsen käsittelystä, jakkaran päältä kuroteltiin harjaamaan Eidaa ja lopuksi vielä pikkulapsi nostettiin istumaan Eidan selkään ja sit otettiin kuvia ja ihasteltiin miten pehmeä ja lämmin Eidan selkä olikaan! Toi Eida on kyllä mukava muija, kun kestää tommostakin kikkailua!
Päivän päätteeksi Raaka-Arska pääsi vielä maastoreissulle, josta se palasi ihmeen hikisenä takaisin, vaikka ei kuulemma oltu ku kävelty ja ravattu. Nähtävästi Arskan onkopakkoedetävieläkin-tempaukset kävi vähän kunnon päälle, pölö mikä pölö, eikö se tajuu että hommat on paljon nopeammin ohi kun vaan tekee heti niinku ratsastaja käskee?! Tällä kertaa jumituksia oli kolme kappaletta, ensimmäinen alkoi heti tuossa pihalla, koska Arska ei ollut valmis lähtämään maastoon ihan juuri sillä hetkellä kun Sari olis halunnut. Eipä siinä mitään, kun matka ei edennyt etuperin, aloittivat he maastoreissun peruuttamalla! On se vaan pölön näköistä, mutta Arska on niin tyhmä, että kun ne peruuttivat muutaman metrin maastotietä, ja kääntyivät ympäri, jatkoi Arska matkaansa ihan muina miehinä! Meneekö sillä jotenkin aivot solmuun siinä peruuttaessa, ettei se enää muista että piti laittaa hanttiin?! Toinen jumitus tapahtui sopivasti muutaman tovin kuluttua kun kohtasivat naapurin koirineen, eihän siitä nyt ihan helposti päästä jatkamaan. Paitsi että päästiin sittenkin. Ja vielä kolmas ahdistus tapahtui kun pellolla oli kertakaikkisen pelottava kaivuri, jota piti käsitellä hetki. Kuulemma muuten reissu meni oikein kivasti, liikettä löytyi ja ainakin Sari vaikutti tyytyväiseltä takaisin tullessaan! Arskalta en fiiliksiä kysellyt.
Sunnuntaina jatkui lenkkeilyt, lähinnä noiden rouvien toimesta. Sari raahas ne mukaansa maastoon power-walkille, josta palasivatkin varsin innostuneen näköisinä! Kuulemma mukavaa vaihtelua päästä uusiin maisemiin ihan vaan rennosti kävelylle! Kyllä toi pikkuLemmykin pääsi maastoon kävelylle, sillä pidettiin matka vaan vähän lyhyempänä, kun Sarilla alkoi jostain syystä sattua käsi ihan hitokseen! Olisiko voinut olla että Lemmy oli kotiin päin tullessa vähän turhan reipas, sillä kuulin metsästä kajahtavan PERKELE huudon heidän tullessaan kotiinpäin... Mystistä.
Meillä harrastetaan aika paljon tuota taluttelua, se on kuulemma varsin mukava keino käydä tutustumassa uusiin paikkoihin ja siinä samalla tulee harrastettua sitä helvetin Sidbäckiä, eli meidän pitää siis myös totella koko ajan. Se on ihan perseestä.
 |
| Mitä helvettiä, sulavalinjainen vartaloni on peitetty loimella??? |
