B = Bella
Bella ei kuulu tilamme kalustoon, mutta on aikanaan ollut merkittävä tekijä hevosharrastukseni kannalta.
Ensimmäinen hoitoponini, Haldsgaards Bella, musta pippurinen newforest-poni, syntynyt vuonna 1982. Aivan mahtava poni, jonka kanssa touhuttiin ihan kaikkea mitä nyt pikkutytöt hoitoponien kanssa vaan voi touhuta. Ratsuna Bella oli aavistuksen haastava, kiltti onneksi, mutta vauhtia riitti senkin edestä. Toki oma ratsastustaitokin oli mitä oli silloin, mutta lujaa me mentiin! Ihan Luojaa saan kiittää ettei Bella pukitellut tai hyppinyt pystyyn, että kiitos vaan!
Bella myytiin jossain vaiheessa ratsastuskouluun jonnekin pääkaupunkiseudulle. Täällä Laitilassa asuessani löysin Bellan vielä (kiitos internetin) sen ollessa elossa ja vaihdoin muutaman sanan tallitytön kanssa joka kävi tallilla jossa Bella oli. Olipa kiva kuulla että vanha mummo oli vieläkin voimissaan. Nyttemmin rouva on autuaammilla laidunmailla.
Bella oli siis todella merkittävä tekijä, sen kanssa opeteltiin kaikki hevosmiestaidot jotka ovat käytössä vieläkin. Bella myös opetti että vauhtia ei pidä pelätä, näinä päivinä todella monelle ratsastajalle kun vauhti tuntuu olevan ihan kuolemaksi.
http://www.sukuposti.net/kuva/nayta/spnro/78039/kaikki/1/
keskiviikko 12. helmikuuta 2014
tiistai 11. helmikuuta 2014
Meidän tilan aakkoset-sarja alkaa!
 |
| IHQU! Arska ekalla maastoreissulla Valmetin kanssa. |
A = Arska
Ilman Arskaa ei tästä hommasta tulisi yhtään mitään. Vaikka suurimman osan ajasta touhuan yksin hevosteni kanssa, on Arska aina valmis auttamaan, kun vaan muistan apua pyytää!
Arska myös on hovikuljettajani, sillä Sinisen Enkelin liikuttamiseen ei minulta löydy vaadittavaa korttia eikä taitoa. Myös traileriyhdistelmän kuljettamiseen Arska aika usein tulee pyydettyä mukaan. Arska myös rakentaa kaiken tarvittavan, toki pitää muistaa pyytää riittävän ajoissa ja perustella pyyntö hyvin. Ainoa este tai hidaste rakentamiselle on krooninen rahapula, raaka-aineita olisi paljon kivampi ostaa suoraan kaupasta kuin kierrättää kaikesta vanhasta paskasta. Mutta nää on näitä.
Orien (ja joskus varsojenkin) kanssa pelatessa on hyvä että on olemassa äijä jolla on vähän enemmän elopainoa kun mulla mutta samanlainen hevosen käsittelytapa. Valmet, Niilo, Lemmy ja Raaka-Arska ovat aikanaan päässeet Arskan hellään huomaan kun mulle itselle on tullut uskonpuute niiden ollessa vähän liian innoissaan elämästä. Arska on todella tärkeässä asemassa Valmetin oriasemakäynneillä, se on ihan miesten hommaa se! Samoin Arska esitti Niilon näyttelyssä, ja sehän nyt meni ku ammattilaisilta konsanaan!
Ja tietty tää uusi innostus, eli ratsastusharrastus tuo aivan uusia ulottuvuuksia harrastukseemme.
Pahoitteluni kaikille joita harmittaa moinen Arskan hehkutus, olen vaan nähnyt niin paljon hevostiloja joissa isäntä ei voisi vähät välittää hevosista, ei auta vaikka miten kauniisti pyytäisi saatikka tekisi mitään pyytämättä, että en voi kuin todeta olevani todella etuoikeutettu saadessani jakaa tämän tilan ilot ja surut Arskan kanssa!
 |
| Äijät metsällä |
 |
| Niilo kotiutuu orilaitumelta |
 |
| Valmet viemässä Arskaa pellolle |
 |
| Niilo menossa orilaitumelle |
 |
| Käynti oriasemalla 2013 |
 |
| Niilo orilaitumelle |
 |
| Ja Niilo "näyttelytreenissä". Miten mastodontilta voi hevonen näyttää??? |
maanantai 10. helmikuuta 2014
Tallinpitäjän tunnustus; väsymys on normaali olotila
Lueskelin tässä jostain blogista silmiäavaavan jutun epätodellisen tallinpitäjän päivästä, jossa kaikki asiat vaan onnistuu, väsymystä ei tunneta ja elämä on muutenkin yhtä ruusuilla tanssimista. Teksti oli kirjoitettu ihanan sarkastisesti, sillä kyllähän me kaikki tiedämme että tallinpitäminen on välillä (lue aina) raskasta, tappiollista ja kohtalaisen yksinäistäkin työtä. Miksi sitä sitten pitää tehdä? Niinpä, sitä tässä mietitään aina tasaisin väliajoin itsekin.
Itselleni on tullut tässä 12 vuoden aikana jona hevoset on ollut kotona 2 kertaa "mitta täyteen" ja olen ihan vakavissani harkinnut hevosten pois laittamista. Voihan sitä elämänsä elää helpomminkin, sitä voisi nukkua aamulla ihan vähän pidempään, lähteä maittavan aamiaisen jälkeen rauhassa ajelemaan töihin, tulla töistä kotiin ihan ilman kiirettä ja ottaa vaikka pikkunokoset ennen kuin tekee ruokaa, siivoaa kotia ja rentoutuu vaikka telkkarin ääressä. Ja illalla voi mennä nukkumaan juuri silloin kun alkaa sopivasti nukuttaa, jotta sitten herää virkistäytyneenä uuteen päivään. Ja miksei sitä joskus voisi vaikka käydä tuon isännän kanssa jollain reissullakin nauttimassa laatuajasta? Kuulostaa ihan mukavalta tavalta elää.
Ja sitten totuus, eli minun arkipäiväni:
Aamulla kello soi 5.30, todellisuudessa klo 6 mennessä on kahvinkeitin napsahtanut päälle ja olen ryystänyt yhden kupillisen kahvia ennen kuin raahaudun ulos ruokkimaan hevosia. Osa hevosista on tallissa ja osa pihatossa. Aamutoimia nopeuttaakseni tallissa olevien hevosten tarhoihin olen vienyt illalla heinät valmiiksi, joten siinä säästän muutaman kallisarvoisen minuutin. Toki ne vedet pitää sinnekin raahata aamulla, näin talvella varsinkin! Aamulla hevosille ei siis tehdä muuta kuin ruoat ja juomat eteen, ja pikainen tarkastus että kaikki on kunnossa. Sen jälkeen pikkulenkki koirien kanssa ja ruoat niille. Tässä kohtaa aikaa on kulunut tunti, ja kello on siis 7. Töihin pitäisi lähteä 15 minuutin päästä, jos tahdon olla töissä klo 8. Vaatteet on valittu tietysti illalla, jotta siihen ei mene enää aikaa, sen jälkeen naamakarvojen kampaamista ja muuta ehostusta ja toinen kahvikupillinen mukaan ja mahdollisesti joku autossa syötävä aamiaistamuistuttava komponentti mukaan ja valtatielle. Työmatka kestää siis 45 minuuttia, joka on ihan perseestä. Päivästä menee lähes 2 tuntia hukkaan...Työpäivää en lähde sen enempää teille avaamaan, maanantaina ja perjantaina päivät saattaa venyä 9-10 tuntisiksi, mutta ti, ke ja to lähden töistä klo 15.30 sillä illalla teen vielä muita töitä.
Ma ja pe kotiin tultuani hevosten ruokkiminen, karsinoiden siivous ja koirien lenkitys. Hevosten syödessä teen mahdollisesti jotain ruokaa tai muuta kodinhoidollisia toimenpiteitä. Hevoset ovat syöneet klo 19 mennessä, jolloin voin aktivoida heitä! Ihan jokaista hevosta en aktivoi päivittäin, kun niitä on se 8 kappaletta, mutta tietty järjestys niillä on jotta pysyn kärryillä kuka on tehnyt mitäkin ja milloin. Hevosten kanssa touhutaan klo 22-23 asti, jonka jälkeen annetaan iltaruoat. Ja vielä koirien kanssa iltalenkki ja sitten onkin aikaa itselle! Nukkumaan menen puolenyön jälkeen, turhan usein vasta klo 01.
Ti, ke ja to iltaohjelma vähän muuttuu, sillä kotiin tultuani ruokin hevoset ja lenkitän koirat ja klo 17.30 pidän tunnit tuossa naapurissa olevassa ratsastuskoulussa. Siellä menee 2-3 tuntia, jonka jälkeen tulen kotiin ja ehdin ehkä aktivoida 1-2 hevosta ennen iltaruokia. Näinä päivinä aika harvoin meillä tehdään lämmintä ruokaa, syödään mitä kaapista löydetään!
Viikonloput ovat luonnollisesti vähän erilaisella rytmillä väritettyjä, suon itselleni vähän pidemmät unet, aamulla en herää kuudelta vaan vähän myöhemmin. Varsinkin näin talvella pitää yrittää hyödyntää valoisa aika mahdollisimman tarkkaan, mutta kyllä mulla on viikonloput niitä jolloin otan rennommin. En siis väen väkisin tee hommia ulkona koko päivää jos ihan oikeasti väsyttää.
Eihän tässä touhussa ole yhtään mitään järkeä, mutta jostain ihme syystä sitä kuitenkin pitää tehdä. Voiko olla, että hevoset vaikuttavat niin voimakkaasti tunteisiin ettei fyysistä rasitusta oikein huomaakaan? KYLLÄ.
Tämän huomaa erityisen hyvin silloin kun joku hevosista toimii erityisen hyvin, siitä saa käsittämättömän paljon energiaa. Kolikon kääntöpuoli on se, kun jonkun hevosen kanssa on vaikkapa terveydellisiä haasteita, siitä murehtiminen vie kaikki voimat eikä jaksaisi tehdä edes niitä välttämättömiä töitä.
Summa summarum, tässä touhussa ei ole mitään järkeä, ainoastaan valtava kirjo tunteita!
Kuvituksena aivan paskoja kuvia upeista hevosista, on kuulkaa mahtava yhtälö äärettömän pitkäkarvainen ja iso hevonen seistyään päivän vesisateessa! Ei tarvii vähään aikaa paljon harjaa sille näytellä, ja toisaalta, pikkuhiljaa taas pitäisi sillä niiltä lähtee nyt sit sitä karvaa!!! Ja isossa hevosessa sitä on vaikka muille jakaa, kelpaisko jollekin? Joku ituhippi varmaan näistäkin karvoista kehrää mahtavat vyyhdit aitoa hevosenvillakarvaa ja kutoo niistä itselleen ponchon. Miten ekologista! Että saa tulla hakemaan!
Hyvää yötä ja siunausta kaikille, huomenna ei välttämättä sada ollenkaan niin paljon ku tänään!
Itselleni on tullut tässä 12 vuoden aikana jona hevoset on ollut kotona 2 kertaa "mitta täyteen" ja olen ihan vakavissani harkinnut hevosten pois laittamista. Voihan sitä elämänsä elää helpomminkin, sitä voisi nukkua aamulla ihan vähän pidempään, lähteä maittavan aamiaisen jälkeen rauhassa ajelemaan töihin, tulla töistä kotiin ihan ilman kiirettä ja ottaa vaikka pikkunokoset ennen kuin tekee ruokaa, siivoaa kotia ja rentoutuu vaikka telkkarin ääressä. Ja illalla voi mennä nukkumaan juuri silloin kun alkaa sopivasti nukuttaa, jotta sitten herää virkistäytyneenä uuteen päivään. Ja miksei sitä joskus voisi vaikka käydä tuon isännän kanssa jollain reissullakin nauttimassa laatuajasta? Kuulostaa ihan mukavalta tavalta elää.
Ja sitten totuus, eli minun arkipäiväni:
Aamulla kello soi 5.30, todellisuudessa klo 6 mennessä on kahvinkeitin napsahtanut päälle ja olen ryystänyt yhden kupillisen kahvia ennen kuin raahaudun ulos ruokkimaan hevosia. Osa hevosista on tallissa ja osa pihatossa. Aamutoimia nopeuttaakseni tallissa olevien hevosten tarhoihin olen vienyt illalla heinät valmiiksi, joten siinä säästän muutaman kallisarvoisen minuutin. Toki ne vedet pitää sinnekin raahata aamulla, näin talvella varsinkin! Aamulla hevosille ei siis tehdä muuta kuin ruoat ja juomat eteen, ja pikainen tarkastus että kaikki on kunnossa. Sen jälkeen pikkulenkki koirien kanssa ja ruoat niille. Tässä kohtaa aikaa on kulunut tunti, ja kello on siis 7. Töihin pitäisi lähteä 15 minuutin päästä, jos tahdon olla töissä klo 8. Vaatteet on valittu tietysti illalla, jotta siihen ei mene enää aikaa, sen jälkeen naamakarvojen kampaamista ja muuta ehostusta ja toinen kahvikupillinen mukaan ja mahdollisesti joku autossa syötävä aamiaistamuistuttava komponentti mukaan ja valtatielle. Työmatka kestää siis 45 minuuttia, joka on ihan perseestä. Päivästä menee lähes 2 tuntia hukkaan...Työpäivää en lähde sen enempää teille avaamaan, maanantaina ja perjantaina päivät saattaa venyä 9-10 tuntisiksi, mutta ti, ke ja to lähden töistä klo 15.30 sillä illalla teen vielä muita töitä.
Ma ja pe kotiin tultuani hevosten ruokkiminen, karsinoiden siivous ja koirien lenkitys. Hevosten syödessä teen mahdollisesti jotain ruokaa tai muuta kodinhoidollisia toimenpiteitä. Hevoset ovat syöneet klo 19 mennessä, jolloin voin aktivoida heitä! Ihan jokaista hevosta en aktivoi päivittäin, kun niitä on se 8 kappaletta, mutta tietty järjestys niillä on jotta pysyn kärryillä kuka on tehnyt mitäkin ja milloin. Hevosten kanssa touhutaan klo 22-23 asti, jonka jälkeen annetaan iltaruoat. Ja vielä koirien kanssa iltalenkki ja sitten onkin aikaa itselle! Nukkumaan menen puolenyön jälkeen, turhan usein vasta klo 01.
Ti, ke ja to iltaohjelma vähän muuttuu, sillä kotiin tultuani ruokin hevoset ja lenkitän koirat ja klo 17.30 pidän tunnit tuossa naapurissa olevassa ratsastuskoulussa. Siellä menee 2-3 tuntia, jonka jälkeen tulen kotiin ja ehdin ehkä aktivoida 1-2 hevosta ennen iltaruokia. Näinä päivinä aika harvoin meillä tehdään lämmintä ruokaa, syödään mitä kaapista löydetään!
Viikonloput ovat luonnollisesti vähän erilaisella rytmillä väritettyjä, suon itselleni vähän pidemmät unet, aamulla en herää kuudelta vaan vähän myöhemmin. Varsinkin näin talvella pitää yrittää hyödyntää valoisa aika mahdollisimman tarkkaan, mutta kyllä mulla on viikonloput niitä jolloin otan rennommin. En siis väen väkisin tee hommia ulkona koko päivää jos ihan oikeasti väsyttää.
Eihän tässä touhussa ole yhtään mitään järkeä, mutta jostain ihme syystä sitä kuitenkin pitää tehdä. Voiko olla, että hevoset vaikuttavat niin voimakkaasti tunteisiin ettei fyysistä rasitusta oikein huomaakaan? KYLLÄ.
Tämän huomaa erityisen hyvin silloin kun joku hevosista toimii erityisen hyvin, siitä saa käsittämättömän paljon energiaa. Kolikon kääntöpuoli on se, kun jonkun hevosen kanssa on vaikkapa terveydellisiä haasteita, siitä murehtiminen vie kaikki voimat eikä jaksaisi tehdä edes niitä välttämättömiä töitä.
Summa summarum, tässä touhussa ei ole mitään järkeä, ainoastaan valtava kirjo tunteita!
Kuvituksena aivan paskoja kuvia upeista hevosista, on kuulkaa mahtava yhtälö äärettömän pitkäkarvainen ja iso hevonen seistyään päivän vesisateessa! Ei tarvii vähään aikaa paljon harjaa sille näytellä, ja toisaalta, pikkuhiljaa taas pitäisi sillä niiltä lähtee nyt sit sitä karvaa!!! Ja isossa hevosessa sitä on vaikka muille jakaa, kelpaisko jollekin? Joku ituhippi varmaan näistäkin karvoista kehrää mahtavat vyyhdit aitoa hevosenvillakarvaa ja kutoo niistä itselleen ponchon. Miten ekologista! Että saa tulla hakemaan!
 |
| Niilo aivan ihmeissään, kun naapurikarsinasta löytyi ihka aito suomenhevostamma!!! Nam. |
 |
| Ja Lemmy, vähän joutuu vielä kurkottelemaan oven yli! |
 |
| Pojilla on pikku keskustelutuokio aina sisälle tultaessa, joka ikinen ilta siis samat uhot! |
 |
| Lisää hyviä kuvakulmia, olkaa niin hyvät! Valmetin missio, alakaulan kasvatus hyvässä mallissa! |
perjantai 7. helmikuuta 2014
Kohtaamisia orilaitumen jälkeen
Niilon tultua kotiin orilaitumelta viime syksynä vietti hän pari viikkoa "karanteenissa" omassa tarhassaan, ja kun kotiutuminen oli loppuunsaatettu, tuli taas aika laittaa ne Vipin kanssa samalle laitumelle. Pyrin nimittäin välttämään hevosen tarhaamista yksin kaikin keinoin, ja vaikka Niilo on nuori ori, ei sitäkään pidä eristää muista hevosista.
Valmet on valitettavasti poikkeus, kun se on niin kovin raju enkä oikein uskalla laittaa sitä Vipin kanssa samaan, kun niillä molemmilla on aika iso ego. Toki Valmet näyttää rakastavan varsoja yli kaiken, mutta oma varovaisuuteni estää laittamasta näitä samaan tarhaan.
Niin, laitettiin sit Vip ja Niilo samalle laitumelle, ja oltiin aika varmoja että jonkinlaista konfliktia siellä saadaan aikaiseksi. Ja ennen kaikkea, odotin saavani häiritsevän upeita kuvia laitumen herruudesta taistelevista raskeveoista. Ja paskat, Niilo antautui heti Vipin nähtyään ja siitä päivä jatkuikin tuttavallisesti ruohoa mutustellen. Että näin hurja kotiinpaluu!
Lisäksi kuva kohtaamisesta kun Vip, Niilo ja Lemmy laitettiin yhteen Lemmyn vieroituksen aikaan. Tätä edelsi Niilon ja Lemmyn turvallinen haistelu karsinan oven yli useita kertoja. Niilo oli aavistuksen liian innoissaan varsasta, ja halusin tuplavarmistaa ettei testosteroni ota ylivaltaa.
Niilo vähän kävi kierroksilla tavattuaan Lemmyn tarhassa, pari kertaa yritti hypätä selkään mutta onnistui luikahtaa pois joten ne rakkaudenosoitukset jäi siihen, onneksi! Kuvat on otettu joulukuun loppupuolella, ihanaa kuraa mahaan asti!!!
Valmet on valitettavasti poikkeus, kun se on niin kovin raju enkä oikein uskalla laittaa sitä Vipin kanssa samaan, kun niillä molemmilla on aika iso ego. Toki Valmet näyttää rakastavan varsoja yli kaiken, mutta oma varovaisuuteni estää laittamasta näitä samaan tarhaan.
 |
| Tämän verran kuitenkin sallin, nuuhkimista aidan välistä. |
 |
| Siis kuka sä kuvittelet olevas? |
 |
| Pitäiskö niinku haastaa vai? |
 |
| Niilo antautuu aivan saman tien. |
 |
| Ja eiku syömään. |
Niilo vähän kävi kierroksilla tavattuaan Lemmyn tarhassa, pari kertaa yritti hypätä selkään mutta onnistui luikahtaa pois joten ne rakkaudenosoitukset jäi siihen, onneksi! Kuvat on otettu joulukuun loppupuolella, ihanaa kuraa mahaan asti!!!
Niilo näytillä
Ennen blogin pitkähköksi venynyttä taukoa julkaisin postauksen jossa Arska harjoitteli näyttelyesiintymistä Niilon kanssa ja kuvat olivat vähintäänkin huolestuttavia! Niilo meinaan otti ja lähti!
Mutta mutta, Arskapa ei irrottanut narusta (niin kuin ei pidäkään, tietty!!!) ja sai kuin saikin juostua Niilon perässä ja pysäytettyä sen ennen porttia. Tämän jäätyä viimeiseksi harjoitukseksi ennen näyttelyä, olin vähän epäileväisellä kannalla Niilon näyttelykäyttäytymisen vuoksi.
Vaan mitä vielä, Arska esitti Niilon täydellisen hyvin, ja tietysti tätä edesauttoi se että Niilo käyttäytyi esimerkillisesti! Voi sitä ylpeyden määrää kun katsoin heidän menoaan kehässä! Tästä teamimme myös palkittiin, nimittäin Eesti Raskeveohobune Selts palkitsi Niilon ja Arskan parhaasta esiintymisestä! Upeeta, mahtavaa! Ei sillä etteikö näyttelypisteet olisi tärkeitä, mutta kyllä itseä lämmittää suuresti se että huomioidaan se hevosen kanssa tehty työ, kun sitä kuitenkin tehdään vuosi toisensa jälkeen.
Sen enempää jaarittelematta, tuossa parhaita otoksia näyttelystä. Kuvien copyright Sanna Turu, Miia Turu tai Kaur Kiisler.
Tässä vielä Niilon pisteet ja mitat. Kelpo hevonen pisteilläkin mitattuna!
NILS HOLGERSON 246001H00101339 2010
Põhiinfo | Põlvnemine ja järglased | Tõuraamat | Jõudlusandmed
Võistluste andmed puuduvad
Mutta mutta, Arskapa ei irrottanut narusta (niin kuin ei pidäkään, tietty!!!) ja sai kuin saikin juostua Niilon perässä ja pysäytettyä sen ennen porttia. Tämän jäätyä viimeiseksi harjoitukseksi ennen näyttelyä, olin vähän epäileväisellä kannalla Niilon näyttelykäyttäytymisen vuoksi.
Vaan mitä vielä, Arska esitti Niilon täydellisen hyvin, ja tietysti tätä edesauttoi se että Niilo käyttäytyi esimerkillisesti! Voi sitä ylpeyden määrää kun katsoin heidän menoaan kehässä! Tästä teamimme myös palkittiin, nimittäin Eesti Raskeveohobune Selts palkitsi Niilon ja Arskan parhaasta esiintymisestä! Upeeta, mahtavaa! Ei sillä etteikö näyttelypisteet olisi tärkeitä, mutta kyllä itseä lämmittää suuresti se että huomioidaan se hevosen kanssa tehty työ, kun sitä kuitenkin tehdään vuosi toisensa jälkeen.
Sen enempää jaarittelematta, tuossa parhaita otoksia näyttelystä. Kuvien copyright Sanna Turu, Miia Turu tai Kaur Kiisler.
 |
| Otetaan rennosti aina kun mahdollista! |
Tässä vielä Niilon pisteet ja mitat. Kelpo hevonen pisteilläkin mitattuna!
NILS HOLGERSON 246001H00101339 2010
Põhiinfo | Põlvnemine ja järglased | Tõuraamat | Jõudlusandmed
Ülevaatused:
| Aeg | Koht | Tüüp | Keha | Jalad | Samm | Traav | Üld | Käitu- mine | Kokku | Au- hind |
||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 24.08.2013 | Joutna, Soome | 7 | 7 | 7 | 7.5 | 7 | 7.5 | 43 | I |
Võistluste andmed puuduvad
Mõõtmised:
| Kuupäev | Turi | Rind | Kämmal |
|---|---|---|---|
| 24.08.2013 | 170 | 202 | 25.5 |
Back in business
No niin, paluu bloggaajan arkeen! Kuten tuossa jo mainitsinkin, jatkan bloggailua "omilla sanoillani" Valmetin pöhinöiden sijaan. Edellemainitut ajan ja motivaation puute sekä tekniset ongelmat on nyt selätetty ja erityisen suuri kiitos kuuluu Soneran tekniselle tuelle, joka jaksoi auttaa näissä teknisissä ongelmissa! Vinkki kaikille, sinne kannattaa soittaa ihan iltasella, silloin ei joudu jonottamaan yhtään. Testasin meinaan arkipäivänä, jonotin n. 50 minuuttia ja luovutin, seuraavaksi kokeilin lauantaipäivää jolloin jonotin n. 15 minuuttia ja seuraava testi oli arki-ilta, jolloin jonotusaikaa ei ollut ollenkaan!
Viimeisestä kunnon bloggauksesta on tosiaan kulunut tovi, eikä siinä ajassa ole ehtinyt tapahtua mitään kovin ihmeellistä, arkea ollaan eletty vaihtelevissa sääoloissa ja vaihtelevin mielentiloin. Vaikka välillä universumi potkii päähän, on ilo huomata että hevoset saavat ihmisen aina nousemaan jaloilleen ja jopa nauttimaan siitäkin tylsästä päivästä. Eikä täällä nyt mitään maata mullistavaa ole oikeasti tapahtunut, mutta kyllä jokaisen ihmisen murheilla on omat mittakaavansa jotka vaikuttavat mielentilaan kukin omalla tavallaan.
Se selityksistä, loppuvuonna ja nyt alkuvuonna on hevosille tapahtunut seuraavaa:
Kilmister, eli Lemmy on vieroitettu emästään jouluna ja vieroitus sujui täysin oppikirjan mukaan. Pientä ajoittaista hirnuntaa toki kävi puolin ja toisin, mutta ei mitään karkailuja, sekoiluja tai muutakaan, jopa odotettua käytöstä, tapahtunut. Ja mikä erityisesti lämmitti sydäntä, Lemmysta tuli todella hyvin käyttäytyvä nuorimies vieroituksen jälkeen. Vieroituksen jälkeinen lauma on siis Lemmy, Vip ja Niilo. Niilon kanssa oltiin vähän varuillaan, sillä 4-vuotias oripoika alkaa olla jo aika viriili, mutta onneksi mitään ei tapahtunut.
Nils Holgerson, eli Niilo kävi elokuussa näyttelyssä ja käyttäytyi siellä täyden kympin arvoisesti. Teen siitä ihan oman postauksen! Sen jälkeen on jatkettu ajoharjoituksia, toistaiseksi olen vasta ohjasajovaiheessa ja pikkuhiljaa lisään harjoituksiin "aisaharjoitteita". Esimerkiksi tällä hetkellä raahaan kuusenoksia toisessa kädessä ja toisella kädellä talutan Niiloa, jotta tottuu siihen ääneen ja näkee että siinä kyljen vieressä tapahtuu jotain. Niilo on koko ajan ollut todella herkkä, eikä ole oikein kestänyt minkäänlaisia selkäännousuharjoituksia. Nyt on siinäkin tapahtunut muutos, ja pari kertaa olen päässyt jo makoilemaan sen selkään. Harmi että se on niin pirun iso, että pitää aina löytää ihan helvetinkokoinen kivi jolta sinne selkään pääsee kipuamaan! Harjoitukset siis jatkuvat!
Eranda, eli Ransu. Hmm, vieroitus ensimmäisestä varsastaan tosiaan sujui täydellisesti ja Ransu teki hyvää työtä Lemmyn kanssa. Lemmy perkele jätti emälleen muistoksi lyhyeksi kalutun hännän, jota nyt kasvatellaan takaisin, höh. Ransun kanssa jatketaan ratsastusharjoituksia ja suurena operaationa on Ransun lihottaminen takaisin normaalimittoihin. Lemmyn imetys veti Ransun aivan kuivaksi, ja sitä täällä nyt paikkaillaan. Lisäksi Ransulla oli pitkän sadekauden jäljiltä sädepaise, jonka hoitamiseen kului pieni tovi. Tässä vuoden alussa teimme Ransusta myös kauppaa, sillä Ransuhan oli mulla leasattuna vuoden loppuun. Ostimme Ransun ystäväni kanssa puoliksi. Ystävälläni on talli tässä lähellä, jonne Ransu siirtyy varmaan joskus kesällä.
Vip on toiminut Lemmyn lapsenvahtina ennen vieroitusta ja sen jälkeen he ovat yhdessä Niilon kanssa pitäneet Lemmylle seuraa. Vip on rohkaistunut sen verran että olen päässyt vähän (hyvin vähän) sillä ratsastelemaan. Katsotaan miten tästä jatketaan. Tällä hetkellä Vip on parantumassa lievästä jännevammasta ja sillekin on tullut jonkinlainen sädepaise, jota nyt parannellaan. Terveisiä siis sairastuvalta!
Valmet on ottanut rennosti jo jonkin aikaa, lähinnä haastavien keliolosuhteiden vuoksi. Ratsasteluun pitäisi palata tässä pikkuhiljaa, jo ihan hänen mielenterveytensäkin puolesta! Valmetinhan piti lähteä Joensuuhun tuossa viime vuonna, mutta suunnitelmiin tuli muutos ja omistajanvaihdosten myötä hän asuu täällä Laitilassa, mun ja Arskan iloksi (ja joskus myös suruksi) for ever and ever.
Raaka-Arskan elämään on kuulunut höpsöttelyä ja vähäistä ratsastelua. Arska on kovin erikoinen luonteeltaan, ja ratsastelu on sen takia aavistuksen jännää, se on meinaan myös todella raju liikkeissään. Sen kanssa ei ole kyllä tylsää, ikinä.
R.R. Mari, eli Mari on toiminut ihan vaan mun ja Arskan ratsuna. Se on hyvä hevonen, vaikkakin alkaa olla jo aika vanha. Epäluuloinen luonne ei häviä mihinkään, se aiheuttaa välillä pieniä haasteita. Toki niistä selvitään kun täällä ei paljon muut hevosia käsittele kuin mä ja Arska.
Eida, rakas mummo. Eidan kanssa testailin satulaa tässä taannoin. ja yks kaks hän antoi mun kiivetä selkään! Oli se vaan huima tunne, varsinkin kun Eidan kanssa ratsastelu on ollut kaikista suunnitelmista olemattomin, tai sitä ei oikeastaan ole edes suunniteltu missään vaiheessa! Eidalle riittää että hän on ihana, ei kovin suuret odotukset siis! Josko ensi keväänä uskaltaisi siementää Eidan, never know...
Kuten huomasitte, Marin esittelyn kohdalla on hän toiminut siis mun JA ARSKAN ratsuna. Katsokaas kun Arska yllätti ja meni tuossa naapurissa sijaitsevaan ratsastuskouluun äijien alkeiskurssille. Ja kyllä, joutui muutaman kerran jälkeen toteamaan että ei se ratsastus olekaan ihan niin helppoa mitä hän oli kuvitellut! KIITOS! Arskahan on tunnetusti tyyppi joka osaa kaiken, toisinsanoen toiset tekee mitä osaa mutta Arska tekee mitä haluaa. Nyt näyttää siltä että ratsastus saa Arskankin vähän mietteliääksi! Ratsastuksesta innostuneena Arska päätti haluta tuossa kesällä maastoilemaan. Juuri silloin ei ollut muita hevosia tarjolla kuin Valmet, ja pakkohan mun oli lähteä henkiseksi (ja loppureissusta myös fyysiseksi) tueksi, kun tuolla Valmetilla tuppaa kaasu vähän hirttämään kiinni kotiin päin tultaessa! Tätä lukuunottamatta oli ihan leppoisa reissu. Tulevaa kesää ja rauhallisia maastoreissuja odotellessa!
Ja loppuun vielä haaste; tällä puheella haastan itseni postaamaan tänä vuonna vähintään 365 postausta, eli postaus päivässä! Eli jos olisin ollut järkevä ja teknisesti hieman taitavampi, olisin jo voinut postata yli 30 kertaa, mutta eipä tuo mitään, nyt vaan näppäimistö kuumaksi ja turhaakin turhempia postauksia kirjoittelemaan!
Loppukuvituksena sarja Vipin perseestä, koska mikä olisikaan mukavampi tapa lopettaa postaus kuin perseenreiän tuijottaminen!
Viimeisestä kunnon bloggauksesta on tosiaan kulunut tovi, eikä siinä ajassa ole ehtinyt tapahtua mitään kovin ihmeellistä, arkea ollaan eletty vaihtelevissa sääoloissa ja vaihtelevin mielentiloin. Vaikka välillä universumi potkii päähän, on ilo huomata että hevoset saavat ihmisen aina nousemaan jaloilleen ja jopa nauttimaan siitäkin tylsästä päivästä. Eikä täällä nyt mitään maata mullistavaa ole oikeasti tapahtunut, mutta kyllä jokaisen ihmisen murheilla on omat mittakaavansa jotka vaikuttavat mielentilaan kukin omalla tavallaan.
Se selityksistä, loppuvuonna ja nyt alkuvuonna on hevosille tapahtunut seuraavaa:
Kilmister, eli Lemmy on vieroitettu emästään jouluna ja vieroitus sujui täysin oppikirjan mukaan. Pientä ajoittaista hirnuntaa toki kävi puolin ja toisin, mutta ei mitään karkailuja, sekoiluja tai muutakaan, jopa odotettua käytöstä, tapahtunut. Ja mikä erityisesti lämmitti sydäntä, Lemmysta tuli todella hyvin käyttäytyvä nuorimies vieroituksen jälkeen. Vieroituksen jälkeinen lauma on siis Lemmy, Vip ja Niilo. Niilon kanssa oltiin vähän varuillaan, sillä 4-vuotias oripoika alkaa olla jo aika viriili, mutta onneksi mitään ei tapahtunut.
Nils Holgerson, eli Niilo kävi elokuussa näyttelyssä ja käyttäytyi siellä täyden kympin arvoisesti. Teen siitä ihan oman postauksen! Sen jälkeen on jatkettu ajoharjoituksia, toistaiseksi olen vasta ohjasajovaiheessa ja pikkuhiljaa lisään harjoituksiin "aisaharjoitteita". Esimerkiksi tällä hetkellä raahaan kuusenoksia toisessa kädessä ja toisella kädellä talutan Niiloa, jotta tottuu siihen ääneen ja näkee että siinä kyljen vieressä tapahtuu jotain. Niilo on koko ajan ollut todella herkkä, eikä ole oikein kestänyt minkäänlaisia selkäännousuharjoituksia. Nyt on siinäkin tapahtunut muutos, ja pari kertaa olen päässyt jo makoilemaan sen selkään. Harmi että se on niin pirun iso, että pitää aina löytää ihan helvetinkokoinen kivi jolta sinne selkään pääsee kipuamaan! Harjoitukset siis jatkuvat!
Eranda, eli Ransu. Hmm, vieroitus ensimmäisestä varsastaan tosiaan sujui täydellisesti ja Ransu teki hyvää työtä Lemmyn kanssa. Lemmy perkele jätti emälleen muistoksi lyhyeksi kalutun hännän, jota nyt kasvatellaan takaisin, höh. Ransun kanssa jatketaan ratsastusharjoituksia ja suurena operaationa on Ransun lihottaminen takaisin normaalimittoihin. Lemmyn imetys veti Ransun aivan kuivaksi, ja sitä täällä nyt paikkaillaan. Lisäksi Ransulla oli pitkän sadekauden jäljiltä sädepaise, jonka hoitamiseen kului pieni tovi. Tässä vuoden alussa teimme Ransusta myös kauppaa, sillä Ransuhan oli mulla leasattuna vuoden loppuun. Ostimme Ransun ystäväni kanssa puoliksi. Ystävälläni on talli tässä lähellä, jonne Ransu siirtyy varmaan joskus kesällä.
Vip on toiminut Lemmyn lapsenvahtina ennen vieroitusta ja sen jälkeen he ovat yhdessä Niilon kanssa pitäneet Lemmylle seuraa. Vip on rohkaistunut sen verran että olen päässyt vähän (hyvin vähän) sillä ratsastelemaan. Katsotaan miten tästä jatketaan. Tällä hetkellä Vip on parantumassa lievästä jännevammasta ja sillekin on tullut jonkinlainen sädepaise, jota nyt parannellaan. Terveisiä siis sairastuvalta!
Valmet on ottanut rennosti jo jonkin aikaa, lähinnä haastavien keliolosuhteiden vuoksi. Ratsasteluun pitäisi palata tässä pikkuhiljaa, jo ihan hänen mielenterveytensäkin puolesta! Valmetinhan piti lähteä Joensuuhun tuossa viime vuonna, mutta suunnitelmiin tuli muutos ja omistajanvaihdosten myötä hän asuu täällä Laitilassa, mun ja Arskan iloksi (ja joskus myös suruksi) for ever and ever.
Raaka-Arskan elämään on kuulunut höpsöttelyä ja vähäistä ratsastelua. Arska on kovin erikoinen luonteeltaan, ja ratsastelu on sen takia aavistuksen jännää, se on meinaan myös todella raju liikkeissään. Sen kanssa ei ole kyllä tylsää, ikinä.
R.R. Mari, eli Mari on toiminut ihan vaan mun ja Arskan ratsuna. Se on hyvä hevonen, vaikkakin alkaa olla jo aika vanha. Epäluuloinen luonne ei häviä mihinkään, se aiheuttaa välillä pieniä haasteita. Toki niistä selvitään kun täällä ei paljon muut hevosia käsittele kuin mä ja Arska.
Eida, rakas mummo. Eidan kanssa testailin satulaa tässä taannoin. ja yks kaks hän antoi mun kiivetä selkään! Oli se vaan huima tunne, varsinkin kun Eidan kanssa ratsastelu on ollut kaikista suunnitelmista olemattomin, tai sitä ei oikeastaan ole edes suunniteltu missään vaiheessa! Eidalle riittää että hän on ihana, ei kovin suuret odotukset siis! Josko ensi keväänä uskaltaisi siementää Eidan, never know...
Kuten huomasitte, Marin esittelyn kohdalla on hän toiminut siis mun JA ARSKAN ratsuna. Katsokaas kun Arska yllätti ja meni tuossa naapurissa sijaitsevaan ratsastuskouluun äijien alkeiskurssille. Ja kyllä, joutui muutaman kerran jälkeen toteamaan että ei se ratsastus olekaan ihan niin helppoa mitä hän oli kuvitellut! KIITOS! Arskahan on tunnetusti tyyppi joka osaa kaiken, toisinsanoen toiset tekee mitä osaa mutta Arska tekee mitä haluaa. Nyt näyttää siltä että ratsastus saa Arskankin vähän mietteliääksi! Ratsastuksesta innostuneena Arska päätti haluta tuossa kesällä maastoilemaan. Juuri silloin ei ollut muita hevosia tarjolla kuin Valmet, ja pakkohan mun oli lähteä henkiseksi (ja loppureissusta myös fyysiseksi) tueksi, kun tuolla Valmetilla tuppaa kaasu vähän hirttämään kiinni kotiin päin tultaessa! Tätä lukuunottamatta oli ihan leppoisa reissu. Tulevaa kesää ja rauhallisia maastoreissuja odotellessa!
Ja loppuun vielä haaste; tällä puheella haastan itseni postaamaan tänä vuonna vähintään 365 postausta, eli postaus päivässä! Eli jos olisin ollut järkevä ja teknisesti hieman taitavampi, olisin jo voinut postata yli 30 kertaa, mutta eipä tuo mitään, nyt vaan näppäimistö kuumaksi ja turhaakin turhempia postauksia kirjoittelemaan!
Loppukuvituksena sarja Vipin perseestä, koska mikä olisikaan mukavampi tapa lopettaa postaus kuin perseenreiän tuijottaminen!
tiistai 31. joulukuuta 2013
Still here!
Oikein hävettää koko blogin puolesta kun elokuun jälkeen ei oo tapahtunut mitään.
Elokuussa oli motivaatiopula, sen jälkeen kun motivaatio palasi tuli aikapula, ja vielä kaiken kruunuksi kun aikapula helpotti alkoi vakavat tekniset ongelmat jotka ovat estäneet bloggauksen.
Nyt salaa kirjoitan tämän töissä jotta tiedätte jatkoa seuraavan myös ensi vuonna!
Blogin ulosanti tulee jonkin verran muuttumaan, voipi olla että Valmet ei ole enää niin paljon äänessä (kun se tykkää vaan puhua itsestään!) vaan teksti tulee ihan minun itseni suusta! Toki vierailevana toimittajana Valmet varmasti nähdään jatkossakin.
Ensi vuonna tulee mm. pari omistajanvaihdosasiaa joista olen kovin iloinen sekä kattavampia postauksia hevosten koulutuksesta eri ikävaiheissa. On ilo omistaa paljon eri-ikäisiä hevosia, voi olla varma että jokainen päivä on erilainen!
Kiitos lukijoille jotka ovat roikkuneet mukana tänäkin vuonna, ensi vuonna parempaa bloggausta luvassa!
Loppuun vielä herraisoherran kuva, joka on otettu kesällä oriasemalla käydessämme. Voi kesä, tule jo takaisin, ja lopeta tämä ikuinen syksy!
Sari
Elokuussa oli motivaatiopula, sen jälkeen kun motivaatio palasi tuli aikapula, ja vielä kaiken kruunuksi kun aikapula helpotti alkoi vakavat tekniset ongelmat jotka ovat estäneet bloggauksen.
Nyt salaa kirjoitan tämän töissä jotta tiedätte jatkoa seuraavan myös ensi vuonna!
Blogin ulosanti tulee jonkin verran muuttumaan, voipi olla että Valmet ei ole enää niin paljon äänessä (kun se tykkää vaan puhua itsestään!) vaan teksti tulee ihan minun itseni suusta! Toki vierailevana toimittajana Valmet varmasti nähdään jatkossakin.
Ensi vuonna tulee mm. pari omistajanvaihdosasiaa joista olen kovin iloinen sekä kattavampia postauksia hevosten koulutuksesta eri ikävaiheissa. On ilo omistaa paljon eri-ikäisiä hevosia, voi olla varma että jokainen päivä on erilainen!
Kiitos lukijoille jotka ovat roikkuneet mukana tänäkin vuonna, ensi vuonna parempaa bloggausta luvassa!
Loppuun vielä herraisoherran kuva, joka on otettu kesällä oriasemalla käydessämme. Voi kesä, tule jo takaisin, ja lopeta tämä ikuinen syksy!
Sari
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)