Ihme touhua...

... kun ei tähän blogiin olla saatu minkäänlaista materiaalia kuukauteen. Tosin, eipä täällä ole mitään ihmeitä tapahtunutkaan, mutta voishan sitä nyt faneja muistaa edes jollain tyhjänpäiväisellä päivityksellä, vai mitä?

Käydäänpä läpi meitsin ja noiden muiden fiiliksiä kuluneen kuukauden ajalta.

Meitsi on saanut lomailla työnteolta kuukauden, päivisin on ollut niin kuuma ja paarmoja ja vaikka ja mitä että vetohommat on saanut jäädä odottamaan aikaa parempaa. Eipä sillä, mä oon niissä jo aika haka, että ei niitä turhaan tarvii kyllä treenatakaan.

Niilo on käynyt valtaisaa johtajuustaistelua Vipin kanssa. Jossain vaiheessa näytti siltä että Vip ei kestä Niilon hyökkäyksiä, ihan ku se olis jo juossut Niiloa karkuun, ja siitäkös Niilo intoutui. Sarikin paskat housuissa sitä tuijotti ja arpoi pitääkö Vip todellakin ottaa laumasta pois. Vaikka Vipin koko kroppa on täynnä vanhoja haavoja ja ruhjeita, on se semmonen äijä että jossain vaiheessa se tajus miten homma menee; Vip väistää pahimmat Niilon hyökkäykset, jotta Niilo saa semmosen vaikutelman että hän on pomo ja laumassa on hetken jonkinlainen harmonia. Sit siitä pikkuhiljaa Vip alkaa ottaa omaa asemaansa takaisin, ja nyt ollaan tilanteessa että Vip ja Niilo on kavereita, rapsuttelee toisiaan ja muuta homojen hommaa, ja Vip on lauman henkinen johtaja, vaikka Niilo vielä vähän muodon vuoksi sitä kurmuttaa.

Lemmyhän tässä laumanjohtajuustaistelussa vaan oli kaikkien kaveri, ei se vielä haasta juuri ketään. Paitsi itse huomasin että se alkaa perkele haista ihan isolta orilta kun vietettiin yö vierekkäisissä karsinoissa, ja ryskytin kyllä väliseiniä ihan huolella. Lemmy parka siirsi ruokansa toiselle seinälle kun ei uskaltanut syödä mun vieressä! Hah!!!
Oli Lemmyllä pientä huoltakin, sen oikea etujalka oli eräänä päivänä turvonnut ja Sari oli huomannut että se otti vähän huonoa askelta sillä. No joku venähdys siinä oli, ja aktiivisella kylmäyksellä ja BOT-hoidolla tilanne on nyt stabiili. Tosin, nyt on nähty semmoinenkin ihme että Lemmy laiduntaa jännesuojat jalassa!!! Ihme touhua sanon mä!

Eida ja Ransu nyt on nätteinä niinku aina, aika rennosti nekin on ottaneet. Eida ei paarmoista niinkään välitä mutta Ransu ei niistä tykkää, eikä oo päivisin lähtenyt sekään ratsutreeneihin.

Raaka-Arska viettää rentoa kesää, se on joka tapauksessa semmonen hermoheikko ettei mitään rajaa, ja nyt kun on noita öttiäisiä niin se on vielä vähän enemmän hermona. Sarin hermojen vuoksi tämä ruuna lepää nyt, ja treenit jatkuu kesän jälkeen.

Että näin rennosti täällä otetaan, elossa ollaan ja hyvin voidaan!

Valmet

Kesämeitsi

Kesä on tullut Laitilaankin, laitumet on avattu ja meitsikin on päässyt nauttimaan vihreästä unelmasta.

Arki meillä rullaa rauhassa, arkipäivät otetaan vähän rennommin ja töitä tehdään sit enemmän viikonloppuna, kun noi talliorjatkin ovat koko päivän kotona. Mulla on vielä toi puutarhan risusavotta kesken, koska Arskalla aina kestää aikansa ennen kuin se saa jatkokäsiteltyä mun raahaamat risukasat. Ei se toki mua haittaa, kyllä mä töitä teen vaikka vähän lyhyemmissäkin pätkissä, pääasia että saa toteuttaa työhevosen taitoja.

Mutta nyt saatte ihailla työhevosta vapaalla:

Kyllä kesä vaan on hevosen parasta aikaa!

Valmet

Koeajo

Vihdoinkin ne keksi laittaa aisojen jatkeeksi pyörät! Jo tässä on vedettykin pelkkää metallista karttua pitkin maita ja mantuja, pyörät ne vaan helpottaa kummasti työntekoa ja varmasti naapuritkin kiittää kun ei tarvii kuunnella sitä vetokartun rahinaa soratiellä...

Nyt on siis tehty tähän taloon ensimmäinen juontokärry. Se on vielä maalipintaa vailla, mutta pitihän se koeajaa ensin jotta nähdään vaatiiko se vielä jotain rakenteellisia muutoksia.

Mä en kyllä jäänyt odottelemaan mitään säätöjä, heti kun kärry oli kiinni lähdettiin metsään ja kun se niin kevyesti perässä tuli, tuli meitsillekin askeleeseen keveyttä niin paljon että piti ihan ravissa edetä! On se kuulkaa pikkasen eri ravailla metsäteitä juontokärry perässä ku ratsastaja selässä. Toisessa hommassa on järkeä ja toisessa ei, arvaatte varmaan kumpaan suuntaan meitsi kallistuu!

Hovikuvaaja ja juontokärryn suunnittelija ja valmistaja Arska oli kameran kanssa mukana koeajolla, ja jopa jokunen kuva onnistui kohtalaisesti:

Aputyttö apujakkaralla, ilman tätä ei valjastus onnistu.

Ensin Sari saa viimeisillä voimillaan valjaat jotenkuten selkään, sen jälkeen alkaa varsinainen asennus.

Mäkivyöt vielä, ja meitsi vaan odottaa ja odottaa ja odottaa.

Sit loppu heinänsyöminen ja laitetaan suitset vielä päähän, alkaa olla valmista.

Kieli keskellä suuta, jotta osutaan aisojen väliin.

Onneksi edes toinen meistä on mestari.

Tässä ne nyt on, juontokärryt.

Mikäs näitä on vedellessä, Sarikin saa ihan juosta perässä!

Piti sitä sit kokeilla ihan tositoimissakin, nippu syreenejä vedettiin taas pois puutarhasta.

Tällä kertaa ei osuttu edes ränniin!

Tämmöttis täällä sit töitä tehdään!

Kyllä nyt on mieli kirkas ja olo kuin nuorella varsalla kun pääsee toteuttamaan itseään!

Tehkää tekin töitä, se kannattaa aina! Ja lukeminen, mutta siitähän me hevoset ei tiedetä mitään.

Valmet

Töihin siitä!

No niin, vihdoinkin tässä touhussa on jotain järkeä! Näin vapun kunniaksi täällä on tehty erilaisia puutarhahommia, ja meitsikin pääsi mukaan maisemanparannustalkoisiin. Pihalta kaadettiin koko syreeniaita pois, ja meitsi pyydettiin apuun raahaamaan syreenioksia pois pihalta.

Mä vähän arvelin että jotain tällasta saattaa olla tiedossa, kun Sari kiskoi mua perässään eräänä iltana puutarhaan ja takaisin, jotain mutisi että mun pitää tottua tähänkin maisemaan, kun normaalisti me hevoiset ei päästä talon etupihalle ollenkaan. Mikäpä siinä, kyllä mä käyn puhisemassa etupihallakin!

Sunnuntaina sit vihdoin Sari haki mut tarhasta ja valjasti ja aisoihin kiinnitti, ja ekalla kerralla pakotti Arskan mukaan pitämään musta kiinni. En tajua miksi, mutta Sari hyperventiloi taas ohjaksissa niin parempi kai että joku on sitäkin rauhoittelemassa.

Homma eteni siis niin että ensin mentiin puutarhaan, siellä käännyttiin risukasojen viereen ja sit pysähdyttiin hetkeksi kun Sari sitoi kuorman kiinni karttuun, ja sit lähdettiin takapihan puolelle, mihin taas pysähdyttiin syömään sillä aikaa kun Sari purki kuorman pois. Risujen lopullinen määränpää ei ole suinkaan keskellä takapihaa, mihin ne nyt jätettiin, vaan ne vedetään meitsin toimesta vielä ylös kalliolle jossa tehdään polttopuita, mutta Sari ei olis heikon hermorakenteensa vuoksi vielä tänään ollut siihen reissuun valmis, joten tyydyttiin kiskomaan muutama nippu etupihalta takapihalle. Samapa tuo mulle, jääpähän hommia sit muillekin päiville!

Jos annetaan jatkossa kuvien puhua puolestaan, eikö vaan?

Siitä se sit lähtee.

Tässä ahtaassa välissä täytyy olla tarkkana ettei osuta ränniin.

Muista Sari se ränni!!!

Ei se muistanut, otti osumaa...

Jäi vielä syreeniä odottamaan uutta reissua...

Tämmösiä nippuja kiskottiin.

Tämmösellä vehkeellä.

Täytyy kyllä sanoa että oli kerrankin tuottelias päivä, koko tämä viikko kuulemma kiskotaan näitä oksanippuja eri paikkoihin että saavat Sari ja Arska rakentaa sitten uutta aitaa.

On ilo olla mukana oikeissa töissä,

Valmet, työhevonen

Aurinkoista (ja tylsää) arkea

Täällä sitä vaan ollaan möllötelty auringossa. Ja välillä lumisateessa. Nyt taas auringossa.

Talon työtehtävistä ovat vastanneet Ransu ja Raaka-Arska, heistä kumpikin on hoitanut ratsun hommia. Ransu paremmin ja Arska omaan tapaansa haastavasti. Se ei vaan tunnu leppyvän, ottaa aina kauheet herneet nenään jos vähän alkaa jännittää, ni sit pitää jo hypätä pystyyn, ja usein. Sille jotenkin jää päälle se sekoiluvaihde, kai se on noiden suomenhevosten geeniperimässä toi vika.

Mä oon sopinut Sarin kanssa että jos mahdollista niin mä voin vältellä ratsun hommia, koska mä en oikeen niistä välitä. Säästän voimiani niihin oikeisiin töihin, metsätöihin ja niin edelleen. Tänään on kuulemma jotain tosimiesten hommaa tiedossa, täytyykin ottaa pikku nokoset ennen niitä!

Laitetaan teille nyt kuitenkin muutama kuva tosta jengistä, ettette unohda millaisia karvapalloja täällä mun valtakunnassa asustaa!